- Blogit
Kiistely eri metsänkasvatusmenetelmien paremmuudesta on käynyt kiivaana. Keskustelua ovat leimanneet asiantuntijoiden eriävät ja paikoin voimakkaatkin mielipiteet siitä kumpi metsänkasvatusmenetelmä, tasaikäinen vai eri-ikäisrakenteinen, tuottaa korkeamman kannattavuuden.
Hämmennystä on aiheuttanut se, että kannattavuutta vertailevat tutkimukset ovat päätyneet erilaisiin tuloksiin. Tähän on monia syitä eikä tämän kolumnin pituus riittäisi niiden läpikäymiseen. Kiinnostuneet voivat lukea näistä PTT:n ja Suomen metsäyhdistyksen pian ilmestyvästä selvityksestä.
Koska eri kasvatusmenetelmien paremmuus on joka tapauksessa riippuvainen tapauksesta, jopa tärkeämpää olisi tunnistaa eri tekijöiden vaikutukset.
Seuraavassa esitellään tutkimuksiin perustuen näistä yleisimmät.
Tarkasteluhetken aloittavalla puustolla tiedetään olevan vaikutusta eri kasvatusmenetelmien paremmuuteen.Vaikka oikeaa ajankohtaa tasaikäismetsikön muuntamiselle eri-ikäisrakenteiseksi ei ole paljoa tutkittu, se tiedetään että varttuneen tai uudistuskypsän tasaikäismetsikön muuntaminen eri-ikäisrakenteiseksi metsiköksi tuottaa useimmiten huonomman kannattavuuden kuin metsikön päätehakkuu.
Puuston pohjapinta-ala on usein liian korkea riittävälle alikasvoksen muodostumiselle ja siten siirtymä eri-ikäisrakenteiseksi metsiköksi ei ole optimaalista. Metsä tulisi harventaa uudistumisedellytysten parantamiseksi, mutta lähiajan menetetyt tulot verrattuna päätehakkuuseen muodostuvat suuriksi. Siirtymän aloittamiseksi jätettävien puiden tuottokin on alhainen.
Metsänhoitotoimenpiteiden yksikkökustannuksilla on erilaiset vaikutukset eri kasvatusmenetelmiin. Korkeat uudistus- ja muiden metsänhoitotoimenpiteiden yksikkökustannukset parantavat eri-ikäismetsikön kannattavuutta suhteessa tasaikäismetsikköön, koska vaikutukset kohdistuvat ainakin teoriassa vain tasaikäismetsikköön.
Korkeat muuttuvat ja kiinteät hakkuukustannukset puolestaan alentavat eri-ikäismetsikön kannattavuutta, koska keskimääräiset hakkuun yksikkökustannukset ovat tasaikäismetsikön hakkuukustannuksia hieman korkeammat ja hakkuut toistuvat säännöllisemmin.
Puutavaralajien yksikköhintojen muutokset vaikuttavat samalla tavoin nettotuloihin kuin kustannukset. Koska eri-ikäismetsiköstä syntyy suhteessa enemmän tukkipuuta kuin tasaikäismetsiköstä, nostaa tukkipuun hinnan nousu suhteellisesti enemmän eri-ikäisrakenteisen metsikön kannattavuutta. Kuitupuun hinnan nousu vaikuttaa päinvastoin.
Rahan aika-arvon huomioiva laskentakorko vaikuttaa muiden tekijöiden kautta. Kun siirtymän ajoitusta ei huomioida, korkea korko tyypillisesti alentaa tasaikäismetsikön kannattavuutta enemmän, koska eri-ikäismetsiköstä tuloja saadaan aiemmin ja toistuvammin.
Koron noustessa myös metsänhoitotoimenpiteiden kannattavuus laskee, mikä alentaa tasaikäismetsikön kannattavuutta. Vaikutus voimistuu karuilla mailla ja pohjoiseen päin mentäessä, joissa investoinneille voi muutenkin olla vaikea saada korkeaa tuottoa.
Vaikka yksittäisten tekijöiden vaikutuksista onkin tutkimuksista löydettävissä tietynlainen konsensus, myös erisuuntaisista vaikutuksista on raportoitu.
Edistyksellisissä optimointilaskelmissa tekijät ovat sidoksissa toisiinsa siten, että näiden riippuvuussuhteiden vaikutuksesta tulos ei välttämättä ole aina esitetynlainen.
Metsänkasvatus mukautuu toimintaympäristön muutoksiin.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n talosututka -palstalla 20.10.2014.
