- Blogit
- Ruoka
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) valmistelu seuraavalle ohjelmakaudelle on pikkuhiljaa alkamassa. Eri intressiryhmillä on CAP:n tulevaisuuden suunnasta erilaisia näkemyksiä. Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin melko yksimielisiä – tarvitsemme yksinkertaisemman CAP:n.
Vuonna 2014 komissaari Phil Hogan asetti CAP:n yksinkertaistamisen yhdeksi tärkeäksi tulevan politiikkauudistuksen tavoitteeksi. Yksinkertaistamisen tarkoitus on, että politiikkainstrumentit ja -mekanismit eivät olisi sen monimutkaisempia kuin on tavoitteiden suhteen välttämätöntä.
Maatalousekonomistit ovat yksimielisiä siitä, että CAP:n yksinkertaistaminen on vaikea, ehkä jopa mahdoton tehtävä. Tehtävän haastavuudesta kertoo jo yksin se, että jo prosessin alkuvaiheessa Euroopan komissio on saanut yli 1 500 ehdotusta siitä kuinka CAP:n yksinkertaistaminen tulisi tehdä.
Mikä yksinkertaistamisessa sitten on tärkeää? Siihen liittyy keskeisesti se, miten monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä politiikka on tuen saajan, maataloustuottajan, näkökulmasta. Tuottajalle on tärkeää myös hänen kohtaaman byrokratian määrä.
Politiikan yksinkertaistamisessa tulisi keskittyä siihen, että se olisi mahdollisimman selkeä heille, ketkä sen toteuttamiseen osallistuvat. Politiikan yksinkertaisuus politiikan tekijöille on vasta toiseksi tärkeintä.
Yksinkertaistamiskeskustelussa leimaa yleinen harvakuva, että maatalouspolitiikka olisi muualla merkittävästi EU:ta yksinkertaisempaa. EU:n maatalouspolitiikkaa on tapana verrata Yhdysvalloissa toteutettavaan Farm Billiin. Farm Bill on Yhdysvaltojen maatalous- ja ruokapolitiikkaväline, joka pitää sisällään erilaisia instrumentteja eikä sitä voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia yksinkertaiseksi.
Farm Billissä on kuitenkin varsin selkeitä palasia. Se on esimerkiksi rajannut maataloustuotekohtaisten ohjelmien tuen saajat sellaisiin aktiiviviljelijöihin, joiden yhteenlasketut tulot (maataloustulot ja muut tulot) ovat alle 900 000 dollaria sekä asettanut tuen määrälle katon: 125 000 dollaria. Yksinkertaisesti kolme kriteeriä sille, kuka on oikeutettu tulotukeen. Tulotukea siis heille, jotka sitä oikeasti sitä tarvitsevat.
Yksinkertaistamisen sijaan keskustelun tulisi keskittyä enemmän politiikan selkeämpiin tavoitteisiin, parempaan kohdentamiseen ja sitä kautta saavutettavaan tehokkuuteen. Millaista tukea halutaan maksaa ja kenelle, haluammeko maksaa julkishyödykkeiden vai ruuan tuottamisesta ja haluammeko säilyttää vai kehittää?
Yksinkertaistaminen voi olla mahdotonta, mutta selkeyttäminen ei.
Julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 14.11.2016
