- Blogit
- Ruoka
Viimeisin EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistus päätettiin vuonna 2014. Seuraava CAP:n uudistus on edessä vuonna 2021. Yksi keskeisimmistä maatalouspolitiikan rakenteelliseen uudistamiseen liittyviä kysymyksiä ovat suorat tuet ja niiden rooli politiikan tavoitteiden saavuttamisessa.
Vuoden 2014 uudistukseen valmistauduttaessa suoria tukia perusteltiin sillä, että ne muodostavat maatalouden tulot turvaavan mekanismin markkinahäiriöiden varalta. Suorat tuet on oikeutettu sillä, että ne takaavat tietyn tulotason ja lisäksi kompensoivat korkeammista tuotantostandardeista aiheutuvia kustannuksia.
Viime vuosien markkinamuutokset ovat osoittaneet, että suorat tuet ovat riittämätön turvaverkkomekanismi äkillisiin tulovaihteluihin. Suorat tuet eivät ole pystyneet tasoittamaan maatalouden tuottajahintojen laskusta seuranneita äkillisiä tulonmenetyksiä.
Maatalouden markkinariskien hallinta tulee nousemaan keskustelun kohteeksi tulevan EU:n maatalouspolitiikkauudistuksen valmistelussa. Uusia välineitä viljelijöiden taloudellisen turvaverkon rakentamiseen on mietittävä.
Yhdysvalloissa maanviljelijöiden taloudellisen turvaverkon luo satovakuutusjärjestelmä. Satovakuutusjärjestelmässä viljelijä voi itse valita vakuutusturvan tason. Viljelijälle maksettava korvaus perustuu joko keskimääräistä alhaisempaan tuotos- tai tulotasoon.
Satovakuutusjärjestelmässä viljelijä ostaa parhaaksi katsomansa vakuutustuotteen yksityiseltä vakuutuslaitokselta. Liittovaltio tukee niitä maksamalla osan vakuusmaksuista sekä esimerkiksi osan yhtiöiden hallinto- ja ylläpitokuluista.
Muutokset markkinoilla ovat johtaneet siihen, että vakuutusperusteisilla mekanismeilla on periaatteessa parhaat mahdollisuudet vastata maataloustuotannon taloudellisiin riskeihin. Lisäksi satovakuutusjärjestelmät ovat laajasti poliittisesti hyväksyttyjä. Järjestelmät eivät kuitenkaan ole ongelmattomia.
Kilpailu julkisesta rahasta kiristyy ja maatalouspolitiikan rahoituksen puolustaminen on koko ajan hankalampaa. Tukien oikeutus nousee yhä keskeisemmäksi tekijäksi eri politiikkainstrumenttien vertailussa.
Markkinariskien hallintaan kohdennetut toimenpiteet tulevat nousemaan keskusteluun tulevaisuuden politiikkakeinoista päätettäessä. Suorien tukien oikeutukselle on jatkossa yhä hankalampi löytää perusteita. Tulevien politiikkauudistusten valmistelussa tulisi keskittyä eri riskinhallintainstrumenttien välisten hyötyjen ja haittojen analysointiin.
Vain uudistumalla maatalouspolitiikka voi uskottavasti puolustaa budjettiaan.
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.2.2017
