Taloustutka: Viisaus syntyy vuorovaikutuksesta

Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti

φρόνησις (phronesis) on kreikan sana, jota Aristoteles käytti etiikan filosofiassa. Suomeksi voi puhua viisaudesta tai älykkyydestä, mutta usein sana on käännetty käytännön viisaudeksi tai harkitsevuudeksi.

Kestävän kehityksen tutkijana olen tutkinut teoreettisia käsitteitä ja menetelmiä, jotka helpottavat kokonaisvaltaista ja harkitsevaa ajattelua, koska kestävä kehitys on monimutkainen ja monipuolinen käsite. Päätöksenteko näissä asioissa riippuu todella paljon paikallisista olosuhteista sekä ihmisten vuorovaikutuksesta – ja päätöksenteko vaikuttaa takaisin paikallisiin yhteisöihin.

Tieteelliset käsitteet ja havainnot vaikuttavat nekin molemmat päätöksentekoon ja yhteiskuntaan. Kuitenkin sekä tiede että politiikka liian usein toimivat yhdensuuntaisesti, eivätkä tarpeeksi ota huomioon sitä viisautta joka kumpuaa yhteisöistä ja paikallisten omista kokemuksista.

Erityisesti metsää ja maaseutua koskevissa asioissa eksperttien tulisi tutustua erilaisiin olosuhteisiin ja miettiä yhdessä paikallisten ihmisten kanssa viisaita käytännön toimia, jotka voisivat ratkaista yhteisöjen ja ihmisten ongelmia. Tulisi myös helpottaa kestävien käytäntöjen hahmottamista: sellaisten, jotka voivat luoda hyvinvointia ja samalla suojella ympäristöä.

Paljon puhutaan biotaloudesta, jopa liikaa, eikä konkreettista yhteistyötä toimenpiteiden rakentamiseksi useinkaan näy. Kysymys on siitä, mitkä bio- ja kiertotalouden konseptit voimme viedä käytäntöön ihmisten ja ekosysteemien hyväksi, toimintamallien luomiseksi, osallistuvan prosessin kautta. Millaiset luotettavat mittarit, sosiaaliset rakenteet, poliittiset toimenpiteet ja käytännölliset ratkaisut voimme kehittää?

Tässä prosessissa sidosryhmät, liiketoiminnot, luontopääoman omistajat ja kaikki asukkaat ovat keskeisiä. Jotta poliittinen päätöksenteko ja tieteellinen tutkimus voisivat tehokkaasti toimia, tarvitaan proaktiivista osallistumista ja rakentavaa kriittistä ajattelua.

Viisaus pohjautuu dialogiin ja vuorovaikutukseen, myös metsänomistajien, metsä- ja maatalouden toimijoiden henkilökohtaiseen sitoutumiseen yhteistyön prosesseihin, eikä pelkästään delegointiin poliittisille ja tieteellisille toimijoille.

Metsänomistajat, metsä- ja maatalouden toimijat, rakennetaan yhdessä tulevaisuuden kestävää hyvinvointia!