Taloustutka: Verottaako vai eikö verottaa

Jos kiinteistövero ulotettaisiin metsämaahan, miten kävisi jokamiehenoikeuksien periaatteille? pohtii ekonomistimme Lauri Vuori kolumnissaan.

Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti. Twitter: @laurivuori

Kiinteistöverotus nousi jälleen julkiseen keskusteluun  joitain viikkoja sitten, kun hallitus ensin esitti ja lopulta perui kiinteistöveron alarajan korotuksen. Kiinteistöveroon kohdistuvat muutokset herättivät suuria tunteita, suurimmaksi osaksi korotuksia vastaan. Korotukset tuntuisivat nykyisissä maanomistajissa, jos korotuksia ei kompensoida muussa verotuksessa. Talousteoreettisesti verotuksen kiristys madaltaisi tonttien arvoa, jos omistajien tuottovaatimukset markkinoilla eivät muutu. Tontin ostajan ei voi olettaa maksavan ylimääräistä siitä, että hän saisi samalla maksaa aiempaa enemmän veroa tontistaan.

Kiinteistöverojärjestelmää ollaan myös tällä hetkellä uudistamassa uudella arvostamisjärjestelmällä. Uudistuksen jälkeen verotus tasaa aiempaa enemmän kiinteistöjen arvonnousua. Rakennusten ja maapohjien verotusarvot ovat jääneet jälkeen kustannus- ja hintakehityksessä. Nykyisten kuntakohtaisten verotusarvojen sijaan kiinteistöjä ryhdytään verottamaan tarkempien hintavyöhykkeiden mukaisesti vuodesta 2020 alkaen. Uudistuksen tavoite on lisätä kiinteistöverotuksen oikeudenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä, ei korottaa kiinteistöveroa. 

Kiinteistöverolain mukaisesti kiinteistöveroa ei ole tällä hetkellä suoritettava metsästä tai maatalousmaasta, eikä uudistusta olla näihin ulottamassa. Maatilan rakennukset sen sijaan kuuluvat verotuksen piiriin. Peltomaan vapaus kiinteistöverosta on käytännön kannalta ymmärrettävä. Kun käytössä on hehtaarikohtaisia maataloustukia, niin ei olisi millään tavoin järkevää maksaa ensin hehtaaritukea ja periä sen jälkeen hehtaariveroa. 

Metsän vapaus kiinteistöverosta on sen sijaan monitahoisempi asia. Metsien maapohjan kiinteistöverotus voisi toisaalta edistää aktiivista metsänhoitoa, mutta toisaalta rajoittaa jokamiehenoikeuksia.  Kiinteistövero on tuloverotuksessa vähennyskelpoinen siltä osin kuin kiinteistöä on käytetty tulonhankkimisessa. Metsän osalta aktiivinen metsänhoito mahdollistaisi maapohjan verojen vähentämisen esimerkiksi puun myyntituloista.

Metsämaan verottaminen on kuitenkin ristiriidassa jokamiehenoikeuksien periaatteiden kanssa. Jokamiehenoikeuksiin perustuvaa marjastusta, sienestystä ja muita mahdollisuuksia nauttia luonnosta voi olla vaikea enää perustella, jos metsänomistajien kulut metsämaasta kasvavat verotuksen seurauksena. Jokaisen Suomessa oleskelevan oikeutta nauttia luonnosta tai mahdollisuutta saada jopa taloudellista hyötyä esimerkiksi marjastamalla, voidaan pitää verovapauden arvoisena.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.11.