- Blogit
- Metsä
Metsäteollisuuden investointisuunnitelmien edetessä riittävä puuntarjonta on noussut suureksi huoleksi metsäalalla. PTT:n tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, kenellä yksityisistä metsänomistajista on metsissään käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia ja hahmoteltiin keinoja, joilla puuntarjontaa olisi mahdollista lisätä. Tutkimuksessa metsänomistajat jaettiin hiljaisiin ja aktiivisiin. Metsätaloudellisella hiljaisuudella tarkoitetaan sitä, että metsänomistaja ei ole tehnyt hakkuita edeltävää metsänkäyttöilmoitusta tai hakenut kemera-tukea edelliseen kymmeneen vuoteen.
Hakkuumahdollisuuksista suurin osa, 86 prosenttia, oli sellaisten metsänomistajien metsissä, jotka olivat tehneet joko hakkuita tai kemera-tuettua metsänhoitoa kymmenen viime vuoden aikana. Heillä oli siis ollut jonkinlainen kontakti metsäalan toimijoihin tänä aikana. Näistä metsänomistajista erottui aktiivisempana ryhmä, jossa oli tehty kymmenen vuoden aikana sekä hakkuita että hoitotöitä. Tällaisia metsänomistajia oli kaikista yksin tai puolison kanssa metsää omistavista 49 prosenttia. Heillä oli käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia jonkin verran muita vähemmän hehtaaria kohden, mutta isomman tilakoon vuoksi heidän osuutensa hakkuumahdollisuuksista oli yli 60 prosenttia.
Hakkuumahdollisuuksiaan vain osittain hyödyntävillä metsänomistajilla oli usein luontoarvoihin liittyviä tavoitteita ja heidän hakkuitaan rajoittivat aktiivisempia useammin halu välttää avohakkuita ja voimakkaasti metsää muuttavia toimenpiteitä.
Suuri haaste puuntarjonnalle olisi hiljaisten metsänomistajien määrän lisääntyminen, ei niinkään hiljaisten nykyinen määrä. Vain pienelle osalle hiljaisista metsänomistajista metsät olivat merkityksettömiä. Usein hiljaisen metsänomistajan tavoitteet ja toiminta eivät tähdänneet puukauppaan, vaan metsien muiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Osa hiljaisista kaipasi apua tai kannustusta aktivoitumiseen.
Puuntarjonnan turvaamisen kannalta on keskeistä pyrkiä estämään hiljaisten metsänomistajien määrän lisääntyminen ja samalla aktivoida niitä osittain aktiivisia metsänomistajia, joille on kertynyt hakkuumahdollisuuksia ja jotka mielellään saisivat metsistään taloudellista tuottoa. Keskeisimpinä keinoina näiden tavoitteiden saavuttamisessa ovat metsätalouden palveluiden kehittäminen mahdollisimman käyttäjäystävällisiksi ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan joustaviksi sekä digitalisaation tuomien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja harkitusti kohdennettu neuvonta.
Kaikessa toiminnassa asiakkaiden, tässä tapauksessa metsänomistajien, toiveiden kuunteleminen on keskeisellä sijalla.
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8.3.2017
