- Blogit
- Metsä
Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti.
Suomen metsien käyttö ja EU:n päätöksenteko on ollut iso kiistanaihe pitkään. Suomen olisi hyödyllistä ajaa kantaansa metsien hakkuisiin ja hiilinieluihin nojaamalla hyviin tieteellisiin perusteluihin, ei pelkän lobbauksen keinoin. Pieni Suomi voisi kasvaa suureksi EU-komission silmissä edistämällä vahvan tieteen havaintoihin perustuvaa päätöksentekoa.
Miten tämä voisi onnistua?
On muistettava, että EU kannattaa tieteen havaintoihin perustuvaa ja yhteiskunnallisen vastuun kantavaa päätöksentekoa. Mutta jos tietoa ei ole tarjolla, poliittinen prosessi ajautuu vaikeuksiin. Vuonna 2003 työskentelin komission tutkimuskeskuksessa tieteellisen tiedon epävarmuuden ja laadun arvioinnissa. Tutkimusryhmäni mukaan juuri vahvojen tieteellisten havaintojen puute avaa päätöksenteossa oven ”pehmeille ja subjektiivisille arvoille ja intresseille”.
Tämä ongelma vain korostuu, jos a. asia on monimutkainen b. asia on kiireellinen ja c. asiaan liittyy isoja yksityisiä tai julkisia intressejä. Ilmastonmuutosta koskeva päätöksenteko – lulucf mukaan lukien – on tästä hyvä esimerkki.
Tällaisessa epävarmuuden tilanteessa tiede voisi liikkua omasta asemastaan yhteiskuntaa kohti ja rakentaa objektiivisuutta osallistumisprosessien avulla. Eli tieteen edustajat muodostaisivat yhteistä ymmärrystä ja kokonaiskuvaa, jonka kaikki voisivat allekirjoittaa. Tässä työssä on hyväksyttävä tieteelliset epävarmuudet ja selitettävä ne auki päätöksentekijöille, sen sijaan että vain todettaisiin että ”asiasta on kiistaa”. Jos näin ei toimita, aukeaa ovi subjektiiviseen päätöksentekoon, ja lopputulos voi olla erittäin ei-toivottu.
Tiede on myöntänyt olevansa metsäkysymyksessä jakautunut. Osa sanoo, että metsänhakkuu supistaa hiilinielua lyhyellä jaksolla: pitkällä aikavälillä uutta metsää kasvaa nopeammin vanhaan verrattuna, mikä lisää hiilen sitoutumista. Osa taas sanoo, että hiilensitomiskyvyn kasvua on vaikea saavuttaa tai laskea. Lisäksi metsänhakkuulla vapautetaan kertynyttä hiiltä tahdilla, joka riippuu puun käyttötavasta.
Suomen vahvempi strategia EU:ssa voisikin perustua biopolttoaineiden sijaan puun kestävämpiin käyttötapoihin, joissa hiilisäästö on sidottu pitemmäksi ajaksi. Näitä voisivat olla rakentaminen, metsäteollisuuden uudet tuotteet ja innovaatiot sekä muiden suuripäästöisten materiaalien korvaaminen puulla. Tätä tukee myös varovaisuusperiaate: jos ei olla täysin varmoja siitä, mitä vaikutuksia päätöksellä on, on hyvä valita ratkaisu joka painottaa pitkäaikaista hiilensidontaa.
On haastavaa tuottaa samanaikaisesti metsien eri hyötyjä – puuta, hiilensidontaa, virkistyskäyttöä – jotka osittain saattavat kilpailla keskenään. Tieteeseen nojaamalla ja tutkimuksen tekemisellä Suomi voi edetä noiden tavoitteiden yhteensovittamisessa ja olla samalla esimerkkinä muille.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 6.11.
