- Blogit
- Metsä
Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti. Twitter: @ehaltia
Sain tekemämme taannoisen puukauppoja koskeneen kyselyn seurauksena yhteydenottoja metsänomistajilta, jotka halusivat kommentoida aihepiiriä. Useammassa kommentissa kerrottiin puukaupasta, josta ei ollut pettymykseksi tuntunut jäävän kulujen jälkeen käteen juuri mitään.
Syitä näiden tilanteiden ja tuntemusten taustalla voi olla monia. Joskus kauppojen yhteyteen liitetään esimerkiksi paljon metsänhoitotöitä, mikä voi viedä kassavirran miinukselle. Kauppa voi olla monilla taloudellisilla mittareilla hyvä, mutta metsänomistajalle jää silti tilanteesta paha maku suuhun. Pahan jälkimaun taustalla voivat olla psykologiset lainalaisuudet. Mistä tahansa olemassa olevasta ja mielihyvää tuottavasta asiasta luopuminen kirpaisee selvästi enemmän kuin mikä olisi mielihyvä saman asian saamisesta. Joidenkin tutkimusten mukaan ero voi olla jopa kaksinkertainen.
Miten tämä liittyy puukauppoihin? Metsänomistajia kannustetaan usein tekemään puukauppaa kertomalla, kuinka iso rahapotti olisi saatavissa esimerkiksi päätehakkuusta. Summa esitetään tyypillisesti ilman arvonlisäveron osuutta kauppasummasta. Kun kaupparahat aikanaan tulevat metsänomistajan tilille, siitä on otettu pois ennakonpidätys, mutta toisaalta siihen on lisätty 24% arvonlisäverot olettaen, että metsänomistaja on arvonlisäverovelvollinen. Näin tilille tulee hieman enemmän kuin mitä alkuperäisistä kauppapapereista jäi mieleen.
Arvonlisäverot tilitetään erikseen ja maksun aika voi olla jopa vuoden kuluttua hakkuista. Joskus puukaupparahat käytetään heti johonkin, ja suunnitellaan alv-rahojen säästämistä muista tuloista ennen eräpäivää. Säästäminen esimerkiksi verojen maksua varten ilman, että sillä maksettaessa saa jotain konkreettista, on kuitenkin tutkitusti ikävää puuhaa.
Hakkuita seuraavat usein myös uudistuskustannukset ja joidenkin vuosien kuluttua taimikonhoidon kustannukset. Jos puukaupparahoilla on heti niiden tultua tilille ostettu uusi auto, jonka uutuuden viehätys on jo laimennut alveja tilitettäessä ja täysin kadonnut muutaman vuoden kuluttua taimikon hoitoa teetettäessä, voi päällimmäisenä tunteena olla, että miinukselle meni ja rankasti. Tämän lisäksi hakkuun myötä meni myös mahdollisuus saada tuloja juuri tuosta kohteesta lähitulevaisuudessa tai päättää muuten sen kohtalosta.
Merkittävä osa metsänomistajista arvioi toiminnan kannattavuutta tulojen ja menojen erotuksella. Täsmällisen luvun sijasta monella mielessä hallitsee muistikuva, joka voi olla vahvastikin värittynyt kokemusten ja tuntemusten seurauksena. Puukauppoja markkinoivan ei kannata omalla myyntipuheellaan lisätä edellä kuvatun ajatusharhan voimakkuutta, vaan muistuttaa myös veroista ja muista kuluista. Muuten seurauksena voi olla pettynyt metsänomistaja, joka kokee saaneensa puukaupasta selvästi luvattua vähemmän.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.1.
