Taloustutka: Palauttavia irtiottoja

Aina paras tapa stressikierteen katkaisemiseksi ei ole sinnikäs puurtaminen, vaan irtiotto, kirjoittaa maatalousekonomistimme Suvi Rinta-Kiikka.

Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti. Twitter: @skiikka

Jokaiselle lienee tuttua, miten asioiden valmiiksi tekeminen saa aikaa hyvän fiiliksen? Asia on tehty, sen voi unohtaa tai nauttia tuloksesta. Yhtä tuttu on varmasti tilanne, jossa tekemättömien töiden ja asioiden lista alkaa venyä. Tekemiset ja niihin tarvittava aika eivät enää ole tasapainossa. Listalle kertyy epämiellyttäviä töitä, joiden selättäminen vaatii enemmän kypsyttelyä ja itsensä psyykkaamista. Venyvä lista alkaa hiljalleen nostamaan stressitasoa.

Jokaisella on omat keinonsa selättää tekemättömät työt. Useimmilla toimii sinnikäs asioihin tarttuminen, osalla keskeneräisyyden hyväksyminen ja joillakin asioiden kiertäminen siten, että ne voi hyvin perusteluin jättää tekemättä. Lisäksi on niitä onnekkaita, jotka eivät edes huomaa tätä epätasapainoa tai koe stressiä siitä.

Aina paras tapa stressikierteen katkaisemiseksi ei ole sinnikäs puurtaminen, vaan irtiotto. Etenkin silloin, kun pinna on äärimmilleen venytetty ja yöunista nipistetty. Helppoa se ei ole, kun päässä pyörii kiire. Kiukuttaa ryhtyä ylimääräiseen, kun aika ei riitä pakollisiinkaan. Se kannattaa silti.

Parhaimmillaan irtiotto nielee keskittymisen 100-prosenttisesti. Jälkikäteen huomaa, ettei ajatus ole harhaillut tekemättömien töiden parissa. Sillä on huikea vaikutus. Olo on energinen, mieli virkeä ja nauru herkässä. Irtioton endorfiinipuuskassa tekemättömät työt valmistuvat sujuvammin ja ennen kaikkea paremmalla fiiliksellä.

Aina irtiottoon kohdistuvat ennakko-odotukset eivät vastaa tuloksia, ja huolella varattu oma aika ei toimi palauttavana. Sen sijaan tympeältä kuulostava velvollisuus voi olla juuri se mitä mielesi tarvitsi. Tyypillistä on, että palauttavan irtioton tunnistaa vasta jälkikäteen ja toistettavuus voi olla vaikeaa.

Taitavia ovat ne, jotka osaavat ottaa omat hetkensä arjen lomassa. Niille, joilla tietoinen mindfulness tekee tiukkaa, voin lämpimästi suositella hyväksi havaitsemaani strategiaa. Sovi etukäteen, mielellään jonkun toisen ihmisen kanssa, tekemisestä tai menemisestä johonkin. Parasta on ilmoittautua, maksaa tai tehdä muuten järjestelyjä ennakkoon. Unohda asia ja uppoa arkeen. Päivän lähestyessä ärsyynnyt, koska et ehtinyt valmistautua ja ajankohta on huono. Pakkoirrottaudut, lähdet tilanteeseen vailla odotuksia ja elät hetkessä. Jälkikäteen huomaat sen olleen parasta. Ripottele muutama tällainen kalenteriin pitkin vuotta. Paitsi mielelle, irtiotot omista ajatuskehistä ovat huoltoa myös aivoille.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 4.9.