Taloustutka: Ovatko maataloustuottajat ympäristöoptimisteja?

PTT:n arvotutkimuksen mukaan maatalousyrittäjät ovat vähemmän huolissaan ympäristöstä kuin muut ammattiryhmät - onko se optimistisuutta vai välinpitämättömyyttä, pohtii maatalousekonomisti Suvi Rinta-Kiikka.

Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti. Twitter: @skiikka

PTT:n tuoreen arvokyselyn mukaan suomalaiset ovat arvoiltaan varsin yhtenäinen kansa.  Ainakin perusarvoilta, vaikka emme itse sitä mieltä aina olekaan. Ympäristöarvoissa sen sijaan on selvempiä eroja. Ne vaihtelevat paitsi sukupuolen ja koulutuksen, varsinkin ammattiryhmien kesken.  

Kyselyn perusteella eniten muista ammattiryhmistä poikkeavat maatalousyrittäjät. Maatalousyrittäjät olivat muun muassa kaikkein valmiimpia luopumaan osasta tuloistaan, jos ne voitaisiin varmuudella käyttää ympäristön hyväksi. Lisäksi he uskoivat selvästi muita ammattikuntia vähemmän, että puuttuminen luonnonkulkuun aiheuttaisi tuhoisia seurauksia.  

Maatalousyrittäjät eivät suinkaan poikenneet kaikissa mielipiteissään. He olivat muiden kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisten määrä on lähestymässä maapallon kestokyvyn rajoja, ja ettei uusi teknologia todennäköisesti tuo ratkaisuja maapallon elinkelpoisena säilyttämiseen. Huolimatta siitä, että maatalousyrittäjät ovat ainakin omassa työssään viime vuosikymmeninä todistaneet teknologista kehitystä hyvinkin läheltä. 

Maatalousyrittäjien mielipiteet poikkeavat jyrkästi muista ammattiryhmistä väittämissä ”nykymenon jatkuminen johtaa väistämättä suureen ympäristökatastrofiin” ja ”ympäristö tulisi asettaa talouskasvun edelle”. Kun muista ammattiryhmistä ympäristökatastrofia piti todennäköisenä 66 %, maatalousyrittäjistä vain 17 %. Kun muista ammattiryhmistä asetti ympäristön talouskasvun edelle asetti 68 %, maatalousyrittäjistä näin teki vain 17 %. 

Maatalousyrittäjät ovat vanha ammattikunta, joka on tehnyt tiivistä yhteistyötä luonnon kanssa aikojen alusta saakka. Vaikka nykyviljelijä tuskin käsityksiään tuhatluvun tuolle puolen ulottaa, on moni heistä varttunut ammattiinsa edellisen sukupolven ja sitä edellisen sukupolven työtä seuraten. Luonnollisesti arviointipohja voi tällöin olla erilainen. Liekö siis osa selitys poikkeaville vastauksille, että kysymyksiä arvioidaan oman työn ja kokemuksen kautta, kun muut ammattiryhmät arvioivat niitä enemmän yleisen tiedon valossa?  

Näiden rajallisten kysymysten valossa vaikuttaa, että maatalousyrittäjät ovat vähemmän huolissaan ympäristöstä kuin muut ammattiryhmät. Vai ovatko he vain muita optimistisempia? Vai välinpitämättömämpiä? Optimistisuutta ammatti ainakin vaatii. Mutta jos kyse on välinpitämättömyydestä, pitäisikö olla huolestunut, jos luonnon kanssa työtä tekevät suhtautuvat siihen välinpitämättömästi? 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.2.