- Blogit
- Kansantalous
Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti. Twitter: @veeraholappa
Perhevapaauudistus kaatui liian tiukkoihin ehtoihin. Uudistuksen toteuttaminen olisi vaatinut lisärahaa onnistuakseen mutta, kun rahaa ei ollut, laitettiin se toistaiseksi jäihin. Muutoksen tavoitteena on lisätä naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä sekä kasvattaa naisten työllisyyttä. Nämä tavoitteet ovat tärkeitä ja ne ansaitsevat lisärahaa toteutukseensa.
Itse kannatan tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman parantamista. En kuitenkaan näe, että tämä aiemmin esitetty malli, jossa vanhempainrahakausi jaetaan tasapuolisemmin äidin ja isän kesken mutta kotihoidontuen kestosta ei leikata, yksinään riittäisi tuomaan riittävää parannusta. Naisten työurien kannalta merkittävämpää olisi houkutella naiset töihin hoitovapaalta entistä aiemmin.
Hoitovapaan kestosta päästään asiaan, jota moni vanhempi ja lasten kehityksen asiantuntija pitää pyhänä. Lapsi ei ole valmis kodin ulkopuoliseen hoitoon ennen kolmea ikävuotta. Varsinkin Suomessa tähän näkemykseen vedotaan usein. Lisäksi monissa perheissä päivähoidon nykytilaa pidetään kaoottisena, eikä ollenkaan sopivana paikkana pienelle lapselle. Jos tätä näkemystä ja todellisuutta pystyttäisiin muuttamaan positiivisemmaksi, voisivat vaikutukset naisten työllisyyteen olla selvästi suuremmat.
Päätös äidin työelämään palaamisesta pitää sisällään ennen kaikkea päätöksen lapsen hoitoon laittamisesta. Tässä pohdinnassa on vahvasti vastakkain raha sekä perheiden arvot ja ihanteet. Perheen taloudellinen tilanne asettaa raamit päätökselle, milloin perhe kokee lapsen olevan valmis päivähoitoon ja äidin olevan halukas palaamaan töihin. Kun puhutaan arvoista ja niistä vanhempien rakkaimmista, voi kepillä ja kiristyksillä ohjaaminen olla hankalaa.
Tässä tapauksessa porkkanalla voitaisiinkin päästä huomattavasti parempaan lopputulokseen. Merkittävin teko, joka parantaa naisten työllisyyttä ja tasa-arvoa työmarkkinoilla, on panostus päivähoidon laatuun. Päivähoidosta täytyy saada houkuttelevampi ja aiempaa luotettavampi vaihtoehto kotihoidolle.
Ryhmäkokojen kasvattaminen ei siis ole hyvä ratkaisu. Toisaalta lapsen päiväkotiin siirtymistä voitaisiin helpottaa esimerkiksi perhepäivähoitajien määrää lisäämällä. Lisäksi työn ja perhe-elämän yhdistämistä täytyy helpottaa samalla, kun lisätään työelämän monimuotoisuutta ja joustoa.
Joka tapauksessa naisten työllisyyden lisääntyminen aiheuttaa paineita päivähoitojärjestelmälle. Miksei siis samalla tehtäisi riittäviä panostuksia, jotka edesauttavat työllisyystavoitteen toteutumista.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.2.
