- Blogit
- Kansantalous
Julkisen sote-keskustelun ytimessä ovat epäilys, pelko – jopa suoranainen kauhu. Poliitikot hillitsevät huolia erilaisin lupauksin ja kehittäjät uusin ratkaisuin. Tutkijat pyrkivät tekemään sotesta tolkkua ja esittämään arvioita päätösten seurauksista. Oma näkemykseni on, että kokonaiskuva ei saisi hämärtyä.
Hallitusohjelma visioi, että ”Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.” Sote-uudistus on osa strategiapolkua, joka johtaa kohti tätä näkyä. Ratkaistavana on: Kenelle kuuluu ensisijainen vastuu sosiaalisten ja terveyteen liittyvien riskien hallinnasta ja hyvinvoinnin tuottamisesta? Millainen on palveluiden saatavuus ja taso? Kuinka toimintamalli vaikuttaa hyvinvoinnin syntymiseen?
Vastaukset vaihtelevat. Anglosaksisissa maissa tyypillistä on vahva usko yksilöiden kykyyn huolehtia hyvinvoinnistaan ja yritysten kykyyn vastata tehokkaasti kuluttajien tarpeisiin. Keskieurooppalaisessa mallissa uskotaan perheiden ja yhteisöjen voimaan hyvinvoinnin edistäjinä, eikä markkinoitakaan ole unohdettu. Pohjoismaissa on korostettu julkisen sektorin vastuuta. On pyritty hillitsemään kansalaisten kuluttajaroolia ja riippuvuutta yritysten palvelutarjonnasta, johon ei ole ollut vähäväkisillä markkinoilla luottoa.
Sote-uudistuksen tausta-aineistojen perusteella omat vastauksemme ovat muuttumassa. Saatamme poimia eri mallien parhaita paloja. Maakunta- ja aluetason ratkaisuilla sekä yhteistyömalleilla vahvistetaan suuruuden ekonomian, työnjaon ja erikoistumisen kustannushyötyjä palveluiden järjestämisessä. Alojen välisiä siiloja ja ylisääntelyä purkamalla sekä ohjausmekanismeja kehittämällä luodaan edellytyksiä vaikuttavuudelle. Vapauttamalla tuotantoa markkinoille luodaan edellytyksiä omavastuisuudelle ja itsensä toteuttamiselle. Vahvistamalla kolmannen sektorin roolia korostetaan keskinäistä huolenpitoa ja tunneyhteyttä. Nämä tärkeät hyvinvointitekijät saattavat julkiskeskeisessä mallissa syöpyä.
Riippuu alan toimijoiden osaamisesta ja tahdosta, millaiset jäljet hankeen lopulta jäävät, mutta toivoa paremmasta on. Ehkä näemme eri organisointimallien välistä kirjoa, mikä lisää vaihtelevien kannustinten tuomaa dynamiikkaa ja edistää hyvinvointia monipuolisesti. Kenties syntyy globaalisti skaalautuvaa liiketoimintaa, joka tuo työtä ja verotuloja maahamme.
Muutoksessa piilee myös uhkansa. Avautuvia mahdollisuuksia kärkkyvät nekin, joille Suomen ja suomalaisten hyvinvointi ei ole pääasia.
Julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 3.10.2016
