Taloustutka: Metsien käyttö ristipaineissa

Yhteiskunnan monia tavoitteita metsille voitaisiin saavuttaa samanaikaisesti metsänomistajien profiloitumisella ja toimintatapojen voimakkaammalla eriytymisellä, kirjoittaa metsäekonomisti Emmi Haltia.

Metsien käyttöön kohdistuu erilaisia paineita tällä hetkellä. Investoinnit fossiilisia raaka-aineita korvaaviin puupohjaisiin tuotteisiin ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta lisäävät todennäköisesti hakkuita. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen lisää metsien suojelupaineita ja ilmastopäästöjen hillitsemiseksi tarvittaisiin pitkäaikaisten hiilivarastojen ylläpitämistä metsissä. Samalla metsäteollisuus ja -talous tuovat suomalaisille merkittävän määrän tuloja ja hyvinvointia. Kuinka nämä metsien käyttöön kohdistuvat eri suuntiin vaikuttavat vaatimukset voidaan sovittaa yhteen?

Ei kovin helposti, ainakaan jokaisella metsähehtaarilla. Luonnonsuojelutavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi, että metsiä jää riittävästi tehokkaimman talouskäytön ulkopuolelle. Talousmetsissä puolestaan täytyisi ylläpitää monimuotoisuuden kannalta tärkeitä metsän piirteitä. Ja siellä, missä erityisiä luontoarvoja ei ole, metsätaloutta tulisi harjoittaa tehokkaasti niin, että hehtaarikohtainen tuotto olisi mahdollisimman hyvä.

Metsänomistajilla on erilaisia tavoitteita omistukselleen. Tavoitteet kannattaa ottaa huomioon mm. metsätalouden tai suojelun kannustimia suunniteltaessa, koska ihmisten ohjaaminen heidän omiin tavoitteisiinsa nähden päinvastaisiin suuntiin ei ole kovin helppoa eikä halpaa. Monilla tehokkaaseen metsätalouteen myönteisesti suhtautuvilla metsänomistajilla on metsissään käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia ja metsänhoitotarpeita. Jos nämä jo nyt osittain aktiiviset metsänomistajat olisivat vielä aktiivisempia ja tekisivät esimerkiksi metsänhoitotyöt ajallaan, puuntarjonta voisi lisääntyä selvästi.

Osa avohakkuuta välttävistä metsänomistajista olisi puolestaan halukkaita myymään edes jonkin verran puuta, jos heille löytyisi sopivat toimintatavat. Nämä metsänomistajat kaipaisivat neuvoja vaihtoehtoisten metsänkäsittelytapojen toteuttamiseen ja ostajia myös poimintahakkuina korjattavalle puulle.

Metsien suojelua olisi mahdollista lisätä metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen, jos Metso-ohjelman rahoitus on riittävää. Tavalliset kansalaiset ovat useissa vuosituhannen vaihteessa tehdyissä tutkimuksissa kannattaneet metsien suojelun lisäämistä ja olleet valmiita maksamaan lisää veroja suojelun lisäämiseksi. Viime vuosina asiaa ei ole tutkittu, mutta yksittäisten mielipidekyselyiden tulokset viittaavat siihen, että kansalaiset eivät hyväksy metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tehostuvan talouskäytön vuoksi.

Jokaisella metsähehtaarilla ei voi tuottaa samanaikaisesti tehokkaasti puuta ja riittävää luonnon monimuotoisuutta. Metsänomistajien profiloituminen ja toimintatapojen voimakkaampi eriytyminen mahdollistaisi sen, että yhteiskunnan monia tavoitteita voidaan saavuttaa samaan aikaan.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.6.