- Blogit
- Ruoka
Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti. Twitter: @heinitoikkanen
Euroopan unionin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu ja neuvottelut käyvät kiivaana. Komissio julkaisi omat suuntaviivana EU:n tulevaksi budjettirakenteeksi vuosille 2021-2027 viime viikolla. EU:n budjetti koostuu tuloista ja menoista. Tuloja kerätään jäsenvaltioilta sekä unionin ulkorajoilta kerättävillä tullimaksuilla. Menot koostuvat rahoitettavista politiikan lohkoista, joista maatalouspolitiikka on ainoa kokonaan yhteisesti rahoitettu.
Komission ehdotuksessa EU:n kokonaisbudjetti kasvaa. Ehdotuksessa säilytetään kaikki vanhat politiikan lohkot yhteinen maatalouspolitiikka mukaan lukien. Lisäksi mukaan nousee uusia prioriteetteja kuten rajavalvonta, turvallisuus ja entistä suurempi panostus opiskelijoiden liikkuvuuteen sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Kasvavat menot vaativat kasvavia tuloja. Komission esityksessä jäsenmaiden rahoitusosuuksia kasvatetaan. Tämän lisäksi olemassa olevia rahoituslähteitä nykyaikaistetaan ja otetaan käyttöön nippu uusia rahoituslähteitä: yhteinen yritysverokanta, päästöverot sekä muovivero.
EU:n kokonaisbudjetin kokoa voi olla hankala hahmottaa ja paineet jäsenmaiden maksuosuuksien kasvattamiseen on herättänyt keskustelua siitä, onko EU:n kokonaisbudjetti suuri vai pieni. EU:n kokonaisbudjetti on vain murto-osa kaikesta julkisesti käytetystä rahasta.
Budjetin koon sijaan tärkeää on se, mitä budjetin rahoilla saadaan aikaan. Tulevaisuudessa EU kohtaa yhä moninaisempia, monimutkaisempia ja suurempia haasteita. Tällaisiin globaaleihin haasteisiin on järkevä yrittää vastata yhdessä. Yhdessä voidaan saada enemmän aikaan pienemmällä panostuksella.
Julkisessa keskustelussa maatalouden budjettia ja sen oikeutusta on kyseenalaistettu voimakkaasti. Se on ymmärrettävää, sillä maatalous on ainoa kokonaan yhteisesti rahoitettu politiikan lohko ja sen osuus kokonaisbudjetista on varsin merkittävä. Tämän lisäksi maatalouspolitiikan vaikutuksia on vaikea hahmottaa.
Jotta maatalouspolitiikka voi säilyttää asemansa myös jatkossa, sen on kyettävä vastaamaan yhteisiin globaaleihin haasteisiin yhä paremmin. Komissio edellyttää, että maatalouspolitiikka uudistuu ja ottaa entistä enemmän huomioon ilmaston ja ympäristön, tukee sektorin kehitystä kestävämpään suuntaan ja tukee elinvoimaisten maaseutualueiden kehitystä.
Komission esityksessä maatalouspolitiikan rahoitus pienenee, mutta lasku on pienempi kuin odotin. Budjetin koosta riippumatta tärkeintä tulevassa maatalouspolitiikan uudistuksessa on kuitenkin se, mitä politiikan sisällä tapahtuu.
Mitä pidempään viivytellään, sitä suurempi kertarysäys on edessä – ennemmin tai myöhemmin. Joskus on oltava valmis luopumaan vanhasta, jotta saadaan tilaa uudelle.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.5.2018
