Taloustutka: Kangastuksia ja keitaita ruokaerämaassa

Kyläkauppojen kehityksen suuntana on toimia entistä enemmän alueen asukkaiden lähipalveluiden tarjoajana. Perinteinen elintarvikkeiden myynti hyllystä on enää vain kapea osa palvelukokonaisuutta, kirjoittaa ekonomistimme Lauri Vuori.

Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti. Twitter: @LauriVuori

Haja-asutusalueilla väestön vähentyminen sekä myymäläverkoston harveneminen kasvattavat etäisyyksiä ja heikentävät elintarvikkeiden saatavuutta. Ruokaerämaa on käsite asuinalueelle, jossa tuoreiden elintarvikkeiden saatavuus on heikkoa. Aihetta on tutkittu erityisesti Yhdysvalloissa. Toisaalta kaupunkimaisissa ruokaerämaissa terveellisten tuoretuotteiden saatavuus on pikaruokapaikkoja heikompaa. Terveellisen ruuan heikko saatavuus lisää epäterveellisien vaihtoehtojen käyttämistä.

Suomessa kyläkaupat ovat täyttäneet haja-asutusalueilla elintarvikkeiden saatavuuden katvealueita ja näin torjuneet ruokaerämaiden syntyä. Kyläkauppojen määrä on kuitenkin ollut tasaisessa laskussa.  Vuonna 2016 kyläkaupoiksi määriteltyjä päivittäistavaramyymälöitä oli enää 275 kappaletta, mikä on alle puolet vuosikymmenen takaisesta. Kylänraitilla näkyvä kyläkauppa paljastuukin yhä useammin kangastukseksi.

Kyläkaupoissa elintarvikkeiden tarjonta keskittyy kuitenkin usein vain kapeaan valikoimaan. Vaikka kyläkaupassa olisi määritelmän mukaisesti mahdollisuus tehdä kaikki päivittäiset ostokset, jäävät niiden valikoimat selvästi suurempia myymälöitä yksipuolisemmiksi. Eri tuotemerkkien ja pakkauskokojen vähäisyys kasvattaa lisäksi tuotteiden yksikköhintoja. Kuluttajien ostoskoreihin valikoituu useammin edullisempia prosessoituja tuotteita. Kyläkaupat toimivat usein enää täydentävien ostosten hätävarana.

Kyläkauppojen toimintaedellytysten turvaamiseksi on useassa yhteydessä esitetty täydentävien palveluiden määrän kasvattamista. Uudet palvelut kasvattavat asiakasvirtoja ja siten myös kyläkaupan liikevaihtoa. Liikevaihdon kasvattaminen parantaa kyläkauppojen liiketoimintaedellytyksiä. Esimerkiksi posti-, veikkaus-, apteekki- tai ravintolapalveluiden tarjoaminen tekee kyläkaupasta entistä enemmän alueen ihmisten kohtauspaikan — keitaan suorastaan.

Uusien palveluiden tuottaminen hämärtää rajaa päivittäistavaramyymälän ja monipalvelupisteen välillä. Onko kyläkauppoja enää perusteltua sekä määrittää että pyrkiä tukemaan päivittäistavaratuotteiden saatavuuden turvaamisen perusteella? Varsinkin, jos valikoiman kapeus ei riitä kattamaan asiakkaiden päivittäisostosten kysyntää. 

Kyläkauppojen kehityksen suuntana on toimia entistä enemmän alueen asukkaiden lähipalveluiden tarjoajana. Perinteinen elintarvikkeiden myynti hyllystä on enää vain kapea osa kyläkaupan palvelukokonaisuutta. Erilaiset päivittäistavaroiden keräily- ja toimituspalvelut yleistyvät vauhdilla. Myös harvaan asutuilla alueilla monipuolisten tuoreiden ja terveellisten elintarvikkeiden saatavuus turvataan paremmin monipalvelupisteiden noutopaikka- tai kotiinkuljetuspalveluilla.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.7.