- Blogit
- Metsä
Äidillä ja lapsella oli erimielisyyttä puhelimen käytöstä. Äiti hermostui, lähti lähimetsään ja kuunteli hetken tuulen huminaa puissa. Palasi sitten jo rauhoittuneena kotiin. Ja kas, sopu lapsen kanssa syntyi. Perheen hyvinvointi kasvoi.
Toinen äiti, tai kenties sama, oli ymmällään omista töistään. Äiti lähti juoksulenkille synnyinseutujensa järvimaisemiin ja suuntasi katseensa kauas horisonttiin. Ja kas, lamppu syttyi ja ratkaisu syntyi. Ehkä sen teki juoksulenkki, mutta ehkä ympäristölläkin oli osuutta asiaan. Äiti kun oli harvemmin keksinyt mitään kuntokeskuksen juoksumatolla.
Lapsen isä oli pikkukoululaisena nostellut kantoja metsästä. Hyöty oli ollut perheelle selvä: lapsen isä oli saanut purkaa energiaa ja pohtia luovia ratkaisuja, mummu oli saanut tehdä kotitöitä rauhassa ja vaari oli tyytyväinen kantojen hävittyä kulkureitiltä. Oliko tästä kansantaloudellista hyötyä? Ehkä oli – lapsen isästä kasvoi kunniallinen, veroja maksava metsänhoitaja.
Vielä tuli mieleen kiukkuinen naapuri, joka oli hermostunut äidin kotoa kuuluvaan kantapääaskelluksesta syntyvään kopinaan. Viikko Lapin metsissä oli rauhoittanut naapuria ja tuliaisiksi äiti ja lapsi saivat ääntä vaimentavat poronnahkatossut. Äiti ja lapsi saattoivat taas keskittyä elämäänsä ja yhteiskuntaa hyödyttäviin asioihin, kuten koulunkäyntiin ja jakolaskuihin.
Kyllä Suomen metsät sitten ovat ihmeellisiä, pohti äiti ja alkoi miettiä kaikkia elämän hallinnan menettäneitä aikuisia, käytöshäiriöisiä lapsia ja stressaantuneita kaupunkikoiria. Jos edes osa näistä saataisiin metsään, mikä hyöty siitä syntyisikään. Yksi kuuntelisi tuulen huminaa, toinen hoitaisi taimikoita. Verenpaine ja stressitaso alenisivat.
Ja ekonomisti kun oli, alkoi jo sorvata Excel-taulukkoa kaikkien taloudellisten hyötyjen laskemiseksi. Mikä vihreä kulta meillä onkaan, äiti huokaisi tyytyväisenä poronnahkatossut jalassaan ja painoi enteriä.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Taloustutka-palstalla 8.2.2017.
