- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Maailmantalous on syvemmässä lamassa kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen vaikeaksi laman tekee sen globaali luonne. Maailmantaloudessa ei ole sellaista kolkkaa, jota lama ei koskettaisi.
Aikaisemmissa lamoissa ongelmat ovat koskettaneet vain tiettyä maata tai mannerta. Esimerkiksi Suomen 90-luvun lamassa talouden elpymistä auttoi vientituotteiden kysynnän elpyminen, kun omat nurkat oli saatua siivottua ja markka devalvoitua. Tällä kertaa kenelläkään ei ole viennin kasvun tuomaa pelastusrengasta.
Vaikka lama on seurausta ennen kaikkea siitä, että maailmalla syötiin tämän päivän eväät jo eilen, kansainvälisen pankkisektorin epäonnistuminen omassa toiminnassaan pahentaa tilannetta merkittävästi. Toimiva pankkijärjestelmä on talouden verisuonisto, jonka tukos halvaannuttaa koko talouden. Tämän vuoksi valtion eli veronmaksajien pitää turvata pankkijärjestelmän toimivuus kaikissa olosuhteissa.
Maailmantalouden ajauduttua lamaan vastaus on kaikkialla ollut pankkisektorin pelastaminen ja kysynnän elvyttäminen. Riskit siitä, että valtiot vain sivusta seuraisivat markkinoiden alamäkeä, on katsottu suuremmiksi kuin riskit elvytyksen aiheuttamasta valtion talouden velkaantumisesta. Passiivisuuden seurauksena rahoitusjärjestelmä romahtaisi ja työttömyys pahenisi dramaattisesti.
Vaikka riskianalyysi on ilmeisen oikea, on kuitenkin tärkeätä ymmärtää, millaisia riskejä tähän politiikkaan liittyy. Vuonna 2009 USA:n ja EU:n julkisen velan kasvu on noin 3 000 miljardia dollaria, josta USA:n osuus on 2 000 miljardia. Yhdysvaltain hallinto on arvioinut vuosina 2010–2012 julkisen velanoton tarpeeksi lähes 3 000 miljardia dollaria. Tällöin talouskasvun oletetaan kiihtyvän lähes 5 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä.
Jos elvytys ei pure toivotulla tavalla, valtioiden yhteenlasketut alijäämät voivat nousta seuraavan neljän vuoden aikana yli 10 000 miljardiin dollariin (noin 20 prosenttia maailman bkt:sta). Tämän seurauksena joko valtioiden velkojen korot nousevat hyvin korkeiksi tai useat keskuspankit painavat rahaa rahoittaakseen valtioiden alijäämät.
Vaikka rahoituksen saatavuus ja hinta asettavat haasteita valtioille laman pitkittyessä, tätäkin suurempi uhka lamasta toipumiselle on poliittisen pääoman ehtyminen. Pankkien pelastaminen ja panostukset ulkomaille kansainvälisen talouden toiminnan turvaamiseksi ovat välttämättömiä. Tällaiset päätökset syövät kuitenkin poliittista pääomaa nopeasti. Esimerkkejä tästä on maailmalla useita. Barack Obama oli heti valintansa jälkeen poikkeuksellisen suosittu presidentti, mutta kotimaisten pankkiirien ja ranskalaisten pankkien tukeminen on syönyt tehokkaasti Obaman kannatusta.
Vaikeiden, mutta vastuullisten päätösten tekeminen on kuitenkin ehdoton edellytys talouksien elpymiselle. Mikäli poliittinen pääoman ehtyy ja populismi voittaa alaa, maailmantalous voi ajautua tuhoisalle uralle, jossa nyt nähdyt talouden miinusluvut toistuvat monesti. Maailmantalous tarvitsee kipeästi poliittisten johtajien halukkuutta ja kykyä tehdä rohkeita päätöksiä.
Demokratiassa tilanne on toki siinä mielessä onnellinen, että äänestäjät voivat itse valita oman kohtalonsa. He voivat joko tukea vaikeuksien kanssa taistelevia johtajia tai sortua populismin lupaamiin pikavoittoihin. Toivottavasti johtajilla on rohkeutta luottaa äänestäjien viisauteen ja uskallusta toimia. Passiivisuus on varma tuhon tie.
