”Suomessa omaleimainen rakenne – hyvä niin”, Perttu Pyykkönen, 4.5.2009

                                                 MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Aika ajoin varsinkin Brysselissä ollaan sitä mieltä, että pieni tilakoko on meidän maataloutemme suurin ongelma. Kunhan tilarakenne saataisiin kuntoon, niin sitten pitäisi pärjätä kilpailussa muun EU:n kanssa, ainakin Etelä-Suomessa ja sika- ja siipikarjatiloilla.

Kun katsoo tilastoja ja vertaa Suomen maatalouden rakennekehitystä naapurimaihin ja pohjoiseen Keski-Eurooppaan, johtopäätös on kuitenkin selvä: rakennekehityksen avulla ei kilpailukykyeroa voi kuroa umpeen.

Tanskassa oli tuotantosuunnasta riippuen jo 20–30 vuotta sitten suurin piirtein samanlainen tilakokorakenne kuin meillä nyt. Ruotsiakin olemme ”jäljessä” 10–20 vuotta. Meillä on ”jälkeenjääneisyyteemme” omia historiallisia ja erittäin perusteltuja, arvokkaitakin syitä muun muassa asutustoiminnan takia.

Rakennekehitys kulkee silti meilläkin kovaa vauhtia eteenpäin. Mutta niin se tekee muuallakin. Kyseessä on siis liikkuva maali. Sen takia ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaista järkevästi ja tasapainoisesti toteutettavissa olevaa politiikkaa, jonka avulla Suomen maatalous saataisiin Tanskan kaltaiseksi, tai edes Ruotsin. Eikä sellaista pidä haikaillakaan.

En tarkoita, että rakennekehitystä pitäisi estää. Päinvastoin. Teknologinen kehitys, viljelijöiden halu parantaa kannattavuutta ja tuottavuutta sekä saada maataloudesta riittävä toimeentulo merkitsevät väistämättä sitä, että uusien investointien koko yksittäisillä tiloilla kasvaa jatkuvasti. Pitkään jatkunut trendi, että kotieläintilojen määrä puolittuu aina 10 vuodessa, näyttää selvästi jatkuvan.

Rakennekehitys on myös merkki maatalouden elinvoimaisuudesta. Lisäksi se on tärkeää huoltovarmuudelle ja ruokaturvalle. Ilman rakennekehitystä suomalaiset eivät ennen pitkää saisi puhdasta ja turvallista kotimaista ruokaa.

Rakenne-ero on siis pysyvä ominaisuus, joka perustuu suomalaisiin luonnonoloihin, tilusrakenteeseen ja tietyllä tavalla myös maatalouspoliittisiin tavoitteisiin. Sen takia se omalta osaltaan antaa oikeuden tukea omaa maataloutta muutoinkin kuin rakennepolitiikan ja investointituen keinoin.

Rakenne-ero ei siis ole mikään erillinen, korjattavissa oleva ongelma. Sen on oltava osa niitä perusteluita, joilla maatalouden tulotukia pitää voida maksaa. Tämä on tärkeää erityisesti kansallisista tulotuista sovittaessa. Vain siten voimme säilyttää omaleimaisen, meille suomalaisille tarpeellisen ja meille sopivan maatalouden.
perttu pyykkönen on tutkimusjohtaja PTT:stä