- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 6.6.2011
Viime viikolla lehtien otsikoihin (HS 29.05) noussut Hyvinkään Kurkisuota koskeva kiista tuo esiin soiden käyttöön liittyviä ongelmia, joita myös talvella valmistuneella suostrategialla yritettiin ratkaista.
Kurkisuolla ovat vastakkain turpeennostoa suunnitteleva Vapo Oy ja suota suojelun piiriin haluava joukko. Suojelua ajavat muun muassa Hyvinkään kaupunki, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys sekä pohjaveden laadusta huolissaan oleva Altia Oy, joka omistaa noin kolmanneksen kiistellystä suoalueesta.
Tapauksen tekee erityislaatuiseksi Kurkisuon sijainti tiheästi asutulla Uudellamaalla ja se, että turpeennoston haitoista saattaisi kärsiä niinkin merkittävä suomalainen instituutio kuin Rajamäen viinatehdas.
Suot tuottavat ihmisille hyötyjä laajalla rintamalla. Perinteisesti ihmiset ovat hyödyntäneet soita puuntuotannossa, turpeen nostossa, marjastuksessa ja metsästyksessä. Päätettäessä soiden käytöstä pitää huomioida myös aineettomia ja markkinattomia hyötyjä kuten virkistyskäyttö ja veden laadusta ja varastoinnista huolehtiminen.
Nämä tekijät tulee huomioida myös silloin, kun haittojen kärsijänä on ison valtionyhtiön tai maanomistajan sijasta suuri, mutta hajanainen joukko lähiseutujen asukkaita, mökkiläisiä, metsästäjiä ja kalastajia.
Suot pidättävät vettä ja tasaavat tulvahuippuja. Soita kuivatettaessa nämä ominaisuudet menetetään. Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän sään ääri-ilmiöitä ja muun muassa rajut rankkasateet todennäköisesti lisääntyvät. Tällöin ravinteita ja humusta huuhtoutuu alapuolisiin vesistöihin pintavalutuskentistä ja laskeutusaltaista huolimatta.
Kurkisuon tapauksessa nämä ainekset saattaisivat päätyä Vantaanjokeen ja sen mukana saastumisesta kärsivään Itämereen.
Puulle ja turpeelle on helppo laskea arvo markkinahintojen perusteella. Muut soiden hyödyt ovat selvästi haastavampia mitata ja arvottaa. Se ei silti oikeuta niiden jättämistä pois päätöksentekoa tukevista laskelmista.
Suon pohjavesiä ylläpitävää vaikutusta voidaan mitata rahassa muun muassa arvioimalla, kuinka paljon Altialle tulisi kustannuksia veden hankkimiseksi jostakin muualta tai veden puhdistuksesta, jos se ei saisi riittävän hyvää vettä nykyisestä vedenottamostaan.
Lisäksi pitää huomioida myös lähiseudun asukkaiden vedensaannin lisäkustannukset, jos pohjaveden pinta laskee, eikä vettä enää riitä kaivoihin. Nämä kustannukset ovat yksi osatekijä suon tuottamien palveluiden arvosta. Lisäksi pitää määritellä mahdollisimman tarkasti, mikä arvo suolla on virkistyskäytössä ja kuinka merkittävä se on uhanalaisten lajien suojelussa sekä hiilivarastona.
Kaikkien hyötyjen systemaattinen tunnistaminen ja arvottaminen tuovat merkittävää lisätietoa päätöksenteon tueksi. Lisäksi tulisi tarkastella perusteellisesti, ketkä ovat hankkeiden hyötyjät ja keille koituu kustannuksia tai haittoja.
Kurkisuon suojelu etenee näillä näkymin Altian haettua omistamaansa aluetta suojelun piiriin. Tämä todennäköisesti estää Vapon omistaman alueen käytön turpeennostoon. Muualla Suomessa kytee kuitenkin monta kiistaa soiden hyödyntämisestä. Itse ainakin toivoisin, että kunkin tapauksen hyödyt ja kustannukset punnitaan mahdollisimman monipuolisesti ja rehellisesti.
Emmi Haltia
