- Blogit
- Ruoka
Maailman ruokakriisi vuosina 2007–2008 käynnisti voimakkaan ruuan hinnan vaihtelun eikä trendille näy loppua. Vaikka hintavaihtelut ovat tasaantuneet ruokakriisin jälkeisistä ajoista, ne ovat tulleet jäädäkseen. Hintojen vaihtelun seurauksena kohonnut markkinariski on tullut osaksi viljelijän arkipäivää. Sopimusviljelyn avulla viljelijän on mahdollista tasoittaa markkinoilta tulevaa hintariskiä. Tästä huolimatta Suomessa sopimusviljely on vielä muuta Eurooppaa vähäisempää.
Parhaimmillaan sopimukseen perustuvassa maataloustuotannossa molemmat sopijaosapuolet hyötyvät järjestelystä. Molemmille osapuolille edullinen sopimus sisältää tuotteen laatuvaatimuksen, toimitusajankohdan, määrän ja ostohinnan.
Kotimaisen jalostusteollisuuden intresseissä on riittävä kotimaisen raaka-aineen saanti. Viljelysopimusten avulla teollisuus voi turvata riittävän laadukkaan raaka-aineen saannin oikeana ajankohtana. Jotta viljelijät pitäisivät sopimuksia kannattavana vaihtoehtona, niiden tulee olla kilpailukykyisiä. Sopimusviljely pienentää viljelijän hintariskiä ja se voi lisäksi avata tien uusille markkinoille.
Yleisintä sopimusviljely on erikoiskasvien viljelyssä, joissa tuotantoketjuun tehdään investointeja, joita ei voi hyödyntää muissa tuotantosuunnissa. Viljanviljelyn kohdalla tuotannontekijät ovat helpommin siirrettävissä muuhun tuotantoon. Lisäksi markkinoiden seuraaminen on verrattain helppoa, jolloin markkinoiden epävakauden aiheuttama riski on helpommin hallittavissa.
Miksi sopimustuotanto on sitten Suomen viljasektorilla niin vähäistä? Aikaisemman kokemuksen mukaan molemmat sopijaosapuolet lipsuivat sovituista ehdoista. Luottamus sektorin toimijoiden välillä on horjunut. Sopimustuotannon avulla on kuitenkin mahdollista luoda alalle toivottua vakautta ja kasvattaa sektorin kilpailukykyä. Tämä vaatii kuitenkin molempien sopijaosapuolten, ja käytännössä koko sektorin sitoutumista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Viljasektori on muutoksessa ja sektorin tuotannon tulisi jatkossa vastata entistä paremmin kysyntään. Lisäksi kuluttajat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia ruuan alkuperästä. Sopimusviljelyn avulla voidaan ohjata tarjontaa kysyntää vastaavaan suuntaan. Lisäksi jalostaja voi tarjota kuluttajille myös tarkempaa tietoa siitä, mistä heidän tuotteensa on peräisin. Viljelysopimusten yleistyminen on koko viljasektorin etu.
Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 15.2.2016
