”Sianlihamarkkinat opettavat” Tapani Yrjölä

                                                MAASEUDUN TULEVAISUUS 16.4.2012

Pellervon taloustutkimus PTT:n pääsiäisen alla julkaiseman
maa- ja elintarviketalouden ennusteen mukaan sianlihan kulutus ylittää tuotannon
Suomessa ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun.

Muutos viime vuoteen ei
ole dramaattinen, vaan tätä käännettä kohti on kuljettu viimeiset viisi vuotta.
Sianlihan tuotanto on pienentynyt tänä aikana noin kymmenyksen. Kulutus
puolestaan on kasvanut selvästi.

Vuonna 2007 sianlihan omavaraisuusaste
oli 116 prosenttia. Tämä tarkoittaa siis, että lihaa tuotettiin 16 prosenttia
enemmän kuin kulutettiin.

Samalla kun tuotanto ja kulutus ovat
kohdanneet, myös sianlihan tuottajahinta on noussut noin 16 prosenttia.

Se, että omavaraisuuden pienentyminen ja hintojen nousu ovat olleet
prosenteissa mitattuna yhtä suuria, on silkkaa sattumaa. Mutta muutosten suunnat
ovat suoraan taloustieteen oppikirjoista.

Kun hyödykkeen kysyntä, eli
kulutus, kasvaa, ja tarjonta, eli tuotanto, pienentyy, hyödykkeen hinta nousee.
Viiden vuoden takaisessa markkinatilanteessa rationaalinen sianlihantuottaja
päätti alentaa tuotantoaan. Politiikkamuutoksetkin saattoivat osaltaan
vauhdittaa kehitystä. Tänä vuonna korjataan muutoksen hedelmiä.

Edellä
kuvatut muutokset ovat johtaneet siihen, että sianlihantuottajat saavat
tuottamastaan lihasta tänä vuonna liki 7 prosenttia enemmän euroja kuin vuonna
2007, vaikka tuottavat 8 prosenttia vähemmän. Näin paljon parjatut markkinat
toimivat, kun siirrytään ylituotannosta lähemmäs tasapainoa. Muutosten
suuruuteen ovat vaikuttaneet monet muutkin asiat, mutta suunnat ovat olleet
oikeita.

Suomalaisia viljelijöitä, erityisesti kasvintuottajia, on viime
vuodet kehotettu seuraamaan markkinoita. Jos edes pieni osa edellä kuvatusta
muutoksesta on seurausta lisääntyneestä markkinoiden seuraamisesta, on ohje
ollut ehdottoman oikea.

Kylvöaikomuksia Suomen Gallup Elintarviketiedon
Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR:lle tekemän kyselyn perusteella arvioidessa
tuntuu, että viljantuottajat seuraavat markkinoita valikoivasti.

Tämän
vuoden tuotanto riittää kattamaan kotimaisen käytön. Kotimainen lihantuotanto
puolestaan on kokonaisuutena laskussa, joten rehuviljan käyttökään ei liene
kasvussa. Silti kylvöaikomusten perusteella ohran tuotanto kasvaa tänä vuonna
liki viidenneksen.

Kylvöaikomuksia on ilmeisesti tehty kuluneen talven
hintatasojen ja -suhteiden perusteella ja päädytty suosimaan kovahintaisia
rehuviljoja viljelypäätöksissä. Nähtävillä oleva markkinatilanne kuitenkin lupaa
syksylle toisenlaisia hintoja.

Vaikka hintojen seuraaminen on tärkeää,
on vielä tärkeämpää ymmärtää hintaan vaikuttavat tekijät ja ennakoida niissä
tapahtuvia muutoksia. Niiden ennakoiminen on lievästi sanottuna haastavaa, mutta
siinä onnistumisesta palkitaan kyllä tilipussissa.