Selkeyttä työttömien sanktiojärjestelmään

Työttömyys on aina ajankohtainen aihe Suomessa. Tämä johtuu pitkälti maan taloushistoriasta – 1990-luvun lama ja 2000-luvun lopun finanssikriisi ovat jättäneet jälkensä maan talouteen, erityisesti työllisyyteen. Harvemmin julkisuudessa kuitenkin puhutaan työttömien sanktioista.

Saadakseen työttömyysetuutta työnhakijan on aktiivisesti etsittävä töitä, otettava vastaan työtarjouksia ja osallistuttava sovittuihin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin, kuten työvoimakoulutukseen tai työkokeiluun. Mikäli työtön henkilö ei näin toimi, hän voi menettää työttömyysetuutensa määräajaksi eli saada sanktion. Virallisessa kielessä puhutaan ”työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä”, josta useimmiten seurauksena on kahden kuukauden sanktio. Sanktioiden pituudet vaihtelevat 15 päivästä kolmeen kuukauteen.

Toistuvista rikkomuksista seuraa johdonmukaisesti ankarampi sanktio eli niin sanottu työssäolovelvoite. Tämä tarkoittaa sitä, että työttömällä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ennen kuin hän on ollut työssä, työvoimapoliittisessa toimenpiteessä tai opiskellut päätoimisesti vähintään kolme kuukautta.

Mielestäni suomalainen sanktiojärjestelmä on varsin monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Tietyissä tilanteissa sanktion kesto riippuu työttömän henkilön iästä, ja vielä muutama vuosi sitten myös työttömyyden kestosta. Esimerkiksi nuorille, ammatillista koulutusta vailla oleville, työttömille sanktiot ovat erilaiset. Jos näin ajattelee ekonomi, niin miten asiasta voisi päästä kärryille tavallinen työtön ihminen.

Vuosittain noin joka seitsemäs työtön saa sanktion, ja suurin osa näistä henkilöistä saa sanktion vain yhden ainoan kerran. Herää ajatus, ovatko työttömät aina tietoisia siitä, mitä heiltä odotetaan työttömyysetuuden vastineeksi. Monessa tapauksessa sanktion saaminen voi olla myös pelkkää tietämättömyyttä säännöistä.

Kansainvälisten tutkimusten perusteella työttömyysturvaetuuden sanktioilla on selvästi työllistymiseen kannustavaa vaikutusta. Suomessa tämä kannustava vaikutus näyttäisi kuitenkin olevan suurempi työmarkkinatukea saavilla kuin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa nauttivilla henkilöillä. Joku aika sitten luin lehdestä, että arviolta jopa satatuhatta suomalaista jättää hakematta itselleen kuuluvaa toimeentulotukea. Tämä havainto voisi osaltaan selittää miksi työmarkkinatukea saavat reagoivat sanktioihin voimakkaammin. Kynnys hakea sosiaalietuutta työttömyysetuuden menetettyä voi olla niin suuri, että töitä vastaanotetaan, olivatpa ne minkälaisia tai minkä pituisia tahansa.

Viime vuosina suomalaista sanktiojärjestelmää on yritetty selkeyttää. Pelkästään pitkäaikaistyöttömille tarkoitetut sanktiot (työssäolovelvoitteet) on poistettu ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan osalta sanktioita on tiukennettu. Mielestäni uudistusten kautta ollaan menossa oikeaan suuntaan. Tämän lisäksi ensi vuoden alusta työmarkkinatukea ja toimeentulotukea voi hakea samalta luukulta eli Kansaneläkelaitokselta. Nähtäväksi jää muuttaako tämä tilannetta.

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 25.1.2016