”Saksan tauti”, Markus Lahtinen

                                   Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 16.8.2010

Saksan talouskehitystä menneellä vuosikymmenellä pidetään usein suurena menestystarinana. Saksan vientiteollisuus on pärjännyt loistavasti ja Saksa on vuorotellut Kiinan kanssa maailman suurimpana vientimaana.

Saksan mallia pidetään esikuvana muille Euroopan maille, jotka ovat varsinkin Etelä-Euroopassa ajautuneet vakaviin taloudellisiin ongelmiin.

Todellisuudessa Saksan malli voi jatkossa syöstä Euroopan entistä syvempään talousahdinkoon.

Saksan talous on noussut lamasta tuttuun tapaan viennin vetämänä. Saksa on ollut jo pitkään erittäin kilpailukykyinen talous ja keväällä nähdyt jopa nollaratkaisut palkkasopimuksissa entisestään vahvistavat Saksan asemaa kansainvälisessä kilpailussa.

Orastavasta nousukaudesta huolimatta yksityinen kulutus on puolestaan laskenut jo kolme vuosineljännestä peräkkäin. Näillä kahdella asialla on paljonkin tekemistä keskenään.

Saksalaisissa palkkaneuvotteluissa on viime vuosina korostunut olemassa olevien työpaikkojen turvaaminen palkankorotusten sijaan. Saksa on syönyt palkkoja nostaneiden euromaiden markkinaosuudet, koska ne eivät ole pystyneet tehostamaan tuotantoaan Saksaa nopeammin.

Saksalaiset työntekijät ovat palkankorotusten sijaan saaneet monia suojajärjestelmiä, jotka takaavat heidän työpaikkansa myös syvän laman aikana.

Mikäli saksalaiset työntekijät jatkossakin käyttävät jo muutenkin heikentynyttä neuvotteluvoimaansa lähinnä olemassa olevien työpaikkojen puolustamiseen, asettaa se muiden euromaiden palkankorotuksille hyvin tiukat raamit. Valittavana on joko kilpailukykyä entisestään rapauttavat palkankorotukset tai heikon ostovoiman kehityksen seurauksena hyvin hitaasti kasvava yksityinen kulutus.

Olemassa olevien työpaikkojen suojeleminen voi kuulostaa houkuttelevalta, mutta nämä järjestelyt ovat kuitenkin haitallisia, kun talouden rakenteiden pitäisi muuttua.

Seuraamalla Saksan mallia euromaat lukitsevat itsensä alhaisen kulutuksen kasvun lisäksi jo olemassa oleviin yrityksiin ja toimialoihin. Talouden luontainen uudistuminen heikentyy ja talouden rakenteet ajanoloon rapautuvat.

Saksan mallissa yksityisen kysynnän kasvu on heikkoa eivätkä rakenteet uudistu vastaamaan muuttuvan ympäristön vaatimuksia.

Kun nämä kaksi talouskasvun keskeistä kasvulähdettä tukitaan, edessä on pitkä kuiva kausi. Euroopalla ei olisi varaa seurata Saksan esimerkkiä, mutta annetaanko sille muuta vaihtoehtoa?

Markus Lahtinen