- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 15.8.2011
YK:n elintarvikejärjestö FAO arvioi jokin aika sitten, että ruuan hintataso pysyy korkealla seuraavien vuosien ajan ja hintaheilahtelut ovat mahdollisia pitkään.
Markkinoilla hinta tasapainottaa kysynnässä ja tarjonnassa tapahtuvat muutokset. Kun ruuan tarjonta laskee heikon sadon tai kohonneiden panoshintojen johdosta, ruuan hinta nousee. Kun ruuan kysyntä kasvaa esimerkiksi väestön kasvun, talouden kasvusta seuranneen tulojen kasvun tai kulutusrakenteen muutoksen seurauksena, ruuan hinta nousee.
Ja kun tarjonta laskee ja kysyntä kasvaa samanaikaisesti, sitten ruuan hinta vasta nouseekin.
Ruuan hinta on Suomessa noin viidenneksen EU:n keskiarvon yläpuolella. Suomalaisen ruuan korkea hinta selittyy pitkälti muita Euroopan maita ankarammalla kulutusverotuksella.
Lisäksi ruuan hintaa nostavat monet kansalliset tekijät, kuten palkkataso, pitkät välimatkat ja kulutustottumukset. Vaikka ruuan hintaa ja hinnan nousua kauhistellaan, on syytä muistaa, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ruuan hintakehitys on Suomessa ollut varsin maltillista.
Ruuan hintatason lisäksi keskustelua ja kuumia tunteita herättää kuluttajan maksaman hinnan jakautuminen elintarvikeketjun sisällä. Useiden tutkimusten mukaan väliportaiden osuus ruuan kuluttajahinnasta on kasvanut ja vastaavasti osuus, jonka maataloustuottajat saavat, on pienentynyt.
Ruokamarkkinoiden voimasuhteita tarkastellaan myös syksyn aikana ilmestyvässä PTT:n työpaperissa. Luvut puhukoot puolestaan: Tulosten mukaan kotimaisen maatalouden osuus ruuan kulutuksen bruttoarvosta oli vuonna 2009 keskimäärin hieman yli 10 prosenttia. Vuodesta 2000 maatalouden osuus on pudonnut 4 prosenttiyksikköä.
Vastaavasti kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus oli vuonna 2009 keskimäärin noin 28 prosenttia. Vuonna 2000 kyseinen osuus oli noin 34 prosenttia.
Tuontituotteiden osuus suomalaisten elintarvikkeisiin käyttämistä kokonaiskulutusmenoista on 2000-luvulla kasvanut pari prosenttiyksikköä. Vuonna 2009 tuontituotteiden osuus oli noin 19 prosenttia. Kaupan ja ravintoloiden osuus ruuan kulutusmenoista oli vuonna 2009 keskimäärin yli 29 prosenttia − kasvua vuodesta 2000 on 10 prosenttiyksikköä.
Osa kaupan ja ravintolapalveluiden osuuden kasvusta selittyy sillä, että ravintolasyöminen on kasvanut jonkin verran kotona syömistä nopeammin. Osa selittyy sillä, että toimintoja – kuten kuljetuksia – on siirtynyt muilta sektoreilta kaupan hoidettavaksi. Loppuosa selittyy sillä, että kaupat ovat onnistuneet kasvattamaan katettaan.
2000-luvulla kotimaisen maatalouden merkitys elintarvikeketjussa on pienentynyt. Maataloudessa kokonaistuottavuus on kasvanut keskimäärin enemmän kuin elintarviketeollisuudessa ja kaupassa. Tämä tuottavuuden paraneminen on viety suoraan hintoihin.
Myös elintarviketeollisuuden asema kotimaan markkinoilla on ollut haastava; tuontituotteet täyttävät kauppojen hyllyjä. Integroituvien markkinoiden kilpailupaine ei ole ulottunut kaupan vähittäismyyntiportaaseen samassa määrin kuin maatalouteen ja teollisuuteen.
Esitetyt tulokset tukevat monissa tutkimuksissa esitettyä johtopäätöstä: vähittäiskaupan neuvotteluasema elintarvikeketjussa on vahvistunut suhteessa kotimaiseen maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen. Tämä on osaltaan johtanut kaupan osuuden kasvuun ruuan hinnassa.
Hanna Karikallio
