- Blogit
Elintarviketuotannon kannalta vettä on viime kuukausina
tullut taivaalta joko liikaa tai liian vähän.
Yhdysvalloissa vakava
kuivuus on romahduttanut satoennusteet. Myös Venäjällä on ollut liian kuivaa:
vehnäsadon on ennustettu voivan jäädä kolmanneksen viime vuotta pienemmäksi.
Kuivuus on riivannut myös Etelä-Eurooppaa.
Keski-Euroopassa ja Intiassa
on sen sijaan satanut liikaa.
Nämä kaikki ovat omiaan nostamaan ruuan
hintaa – myös Suomessa, vaikka täällä satotoiveet ovatkin huomattavasti
lohdullisempia kuin monin paikoin maailmalla.
Maissin hinta nousi
heinäkuussa Yhdysvaltojen huonojen satonäkymien vauhdittamana 23 prosenttia.
Vehnän hinta nousi lähes 19 prosenttia ja sokerin hinta 12 prosenttia. Kahdessa
kuukaudessa vehnän hinta on noussut 50 ja maissin yli 45 prosenttia. Myös
soijapavun hinta on kesäkuun puolivälin jälkeen noussut 30 prosenttia.
Viljan hinnan nousun saattelemana elintarvikkeiden hintaindeksi kohosi
heinäkuussa 6 prosenttia kesäkuusta. Ruuan hinta on kuitenkin edelleen 10
prosenttia alle helmikuun 2011 huipputason, jolloin kalliit elintarvikkeet
johtivat levottomuuksiin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.
YK:n
elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan on kuitenkin ilmeistä, että
hintojen nousu jatkuu.
On todennäköistä, että ruuan hinta nousee myös
Suomessa tänä vuonna ennakoitua enemmän. Jos meillä ruuan hinta nousee viljan
hinnan nousun johdosta muutaman prosentin lisää, se ei juurikaan tunnu
suomalaisissa keskituloisissa kotitalouksissa.
Sen sijaan köyhissä,
tuontielintarvikkeiden varassa olevissa kehitysmaissa ruuan hinnan nousu tuntuu
varsin rajusti. Se on taakka etenkin maailman köyhimmille, jotka käyttävät yli
puolet tuloistaan ruokaan.
Laajojen satomenetysten myötä on varoiteltu
jopa uudesta ruokakriisistä, jossa köyhillä kotitalouksilla varat eivät riitä
kalliiseen ruokaan. Viimeksi ruuan maailmanmarkkinahintojen nousu aiheutti
ongelmia vuosina 2007–2008. Ruokamellakoita koettiin noin 30 maassa.
Maailmanpankin maatalouden riskienhallinnan päällikön Marc Sadlerin mukaan
tilanne on nyt jopa vaikeampi kuin vuonna 2008.
Edellisen ruokakriisin
aikana erityisesti vehnäsato oli huono, vehnän hinta maailmanmarkkinoilla nousi
jyrkästi ja hinnannousu levisi tuotteesta toiseen.
Sijoittajien
kiinnostuksen myötä viljasta on tullut entistä enemmän markkinaspekulaatioiden
kohde. Hinnan nousu ei tällöin perustu ainoastaan todelliseen satotilanteeseen,
vaan spekulointi terävöittää viljan hintapiikkejä entisestään.
Yhtenä
taustatekijänä ruokakriiseissä on biopolttoaineiden käytön kasvu. FAO:n
pääsihteeri José Graziano da Silva onkin nyt vedonnut Yhdysvaltoihin, että se
lopettaisi ainakin tilapäisesti maissin käyttämisen bioetanolin
tuotannossa.
Edellistä kriisiä pahensi se, että monet valtiot rajoittivat
viljan myyntiä ulkomaille. Heikot sadot lisäävät halua käyttää sato maassa,
jossa se on tuotettu.
Ruokakriiseihin pystytäänkin osin vaikuttamaan myös
poliittisilla päätöksillä. Suomen kannalta tämä tarkoittaa ainakin sitä, että
ruuantuotantoa ei päästetä pisteeseen, jossa olemme liian riippuvaisia
tuontiruuasta.
Kolumni on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 20.8.2012
