”Ruokakorin hinnan lasku ei näy indeksissä”,Perttu Pyykkönen 7.9.2009

                                              MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Ruuan hinta herättää koko ajan suuria intohimoja. Tuon tuosta joku tiedotusväline tekee aiheesta jutun, jossa haastatellaan kaupassa olevaa kuluttajaa, joka valittaa, kuinka kallista kaikki on ja kuinka hinnat nousevat koko ajan. Minkään muun hyödykkeen hintoja ei seurata läheskään yhtä tarkasti.

Tämänvuotinen uusi keskustelu on virinnyt myös siitä, miksi ruoka ei ole halventunut, vaikka tuottajahinnat ovat romahtaneet. Tätä keskustelua käydään ympäri Eurooppaa, ei pelkästään Suomessa.

Yksi syy tilanteeseen on se, että elintarviketeollisuudelle kotimarkkinoilta saatavat tulot ovat tilityskyvyn näkökulmasta erittäin tärkeät. Maailmanmarkkinahintojen taannoisen nousun myötä kotimarkkinahintoja saatiin korotettua, mutta myös vientitulot toivat kaivattua tilityskykyä. Nyt kun maailmanmarkkinahinnat ovat alentuneet, on tilityskyky tuottajille heikentynyt.

Sen takia teollisuus on yrittänyt pitää kiinni kotimarkkinoilla saavuttamastaan hintatasosta, ja ilmeisesti jossain määrin siinä onnistunutkin. Nykyisessä markkinatilanteessa teollisuuden neuvotteluasema on kuitenkin heikentynyt, ja viime kädessä se on kauppa, joka hintatason määrää. Sen takia kuluttajahintaindeksissä ei näy suurta muutosta, vaikka tuottajahinnat ovat alentuneet. Usein keskustelussa unohdetaan myös se, että maatalousraaka-aineen osuus ruuan hinnasta on meillä korkean elintason maissa varsin pieni, vain alle viidennes.

Useassa muussa Euroopan maassa ruuan hinnat ovat halventuneet hieman myös kuluttajahintaindeksien mukaan. Suomen hieman erilainen kuluttajahintakehitys perustuu osittain siihen, että tuontituotteiden osuus on Suomessa pienempi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Samasta syystä myös esimerkiksi maidon tuottajahintataso on meillä roimasta pudotuksestaan huolimatta säilyttänyt tasonsa muuta Eurooppaa paremmin.

Teollisuuden tilityskykyä tuottajille syö myös se, että kulutuksessa on jonkin verran siirrytty selvästi halvempiin perustuotteisiin. Kulutusrakenteen pieni muutos sekä tuonnin kasvu on kuitenkin merkinnyt sitä, että tosiasiallisesti yhä useamman kuluttajan ruokakori on halventunut. Hintaindeksissä tämä ei näy, koska siinä seurataan tiettyjen samoina pysyvien tuotteiden hintakehitystä. Jos kuluttaja valitsee halvemman tuotteen, näkyy se kuitenkin kuluttajan kukkarossa.

Nousukaudella sen sijaan käy päinvastoin. Tuotevalikoima kasvaa lisäarvotuotteissa, ja kuluttajan ruokakori voi kallistua, vaikka perustuotteiden hinnat eivät muuttuisikaan.