Ranskan ympäriajo on valtava urheilushow – mitkä ovat sen talousvaikutukset?

Moni kylä ja kaupunki ottaisi mielellään vastaan kisakulkueen ja mittavat turismitulot. Bryssel maksoi tämän vuoden startista jopa 5 miljoonaa. Kannattaako se?


Kuvat: Kimmo Mäkilä

Ranskan ympäriajossa myös kaupungit kilpailevat – palkintona on näkyvyyttä ja potti turismituloja. Kisan alkua Brysselin katujen varsilla seurasi kahden päivän aikana noin miljoona ihmistä. 

Ranskan ympäriajo – Tour de France – on maantiepyöräilyn vuoden suurimpia tapahtumia sekä urheilullisesti että kooltaan. Kolmen viikon ajan 176 pyöräilijän ja tuhansien tallityöntekijöiden, toimittajien, pr-ihmisten ja kisatoimitsijoiden kulkue kiertää pitkin maata. Joidenkin kuskien haaveissa on yksi urheilun kuuluisimmista palkinnoista, kokonaiskisan voittajan keltainen paita. Toisille riittää hetki etapin kärjessä, jotta sponsorin tarrat pääsevät toviksi tv-kameroiden eteen, ja leipä ensi vuodeksi on hiukan varmempi.

Omaa kisaansa käyvät kaupungit. Ympäriajon suuri sirkus tuo jokaisen etapin lähtö- ja maalipaikkakunnalle monituhatpäisen työntekijälauman ja suuret katsojamassat. Tapahtuma televisioidaan noin 190 maahan. Moni pormestari näkisi mielellään ympäriajon kiertävän juuri hänen kuntansa kautta. Se ei ole ilmaista: kilpailun järjestäjä ASO perii kisapaikkakunniksi valituilta maksun, jonka on arvioitu olevan jopa satojatuhansia euroja. Koko kilpailun startin, Grand Départin, isännäksi pääseminen on vielä paljon kalliimpaa. Brysselin kaupungin kerrotaan maksaneen ASO:lle tämänvuotisesta kunniasta viisi miljoonaa euroa, ja paikallismedia arvioi järjestelyjen kokonaiskustannusten nousevan noin 11 miljoonaan. Silti järjestämispaikkakunnaksi pääsystä käydään ankara hakukisa.

Kannattaako?

Tähän uskotaan vahvasti, eikä vähiten iski että pyöräily on Belgiassa ja Ranskassa kansallisurheilua vähintään yhtä väkevästi kuin jääkiekko Suomessa. 2019 tulee myös kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun yksi kaikkien aikojen ajajista, belgialainen Eddy Merckx, voitti ensimmäisen Tourinsa. Aika oli otollinen tuoda kisan lähtö taas Brysseliin, ja se näkyi.

Jo torstaina, kaksi päivää ennen kisan alkua, noin 75 000 ihmistä ahtautui keskustan Grand-Placelle nähdäkseen edes vilauksen joukkueista – ja tietenkin Eddy Merckxistä. Siellä kyttäsin minäkin, ja lähes neljän tunnin hikoilun saaliina oli sponsorilippis ja muutama hätäinen räpsäisy urheilijoista. Itse Brysselin etappien aikana 6.-7. heinäkuuta meno yltyi vielä eri mittakaavaan. Seurueeni saapui avausetapin varteen Anderlechtin kaupunginosassa lauantaiaamuna kymmenen maissa, ja olimme jo myöhässä. Kovimmat fanit olivat vallanneet huippupaikat, vaikka pyöräilijöiden tuloa piti odottaa liki kolme tuntia. Sitä ennen katuja pyyhälsi sentään Tourin mainoskaravaani, eli sponsorien autokulkue, joka viskoi katsojille joka lajin krääsää sarjakuvista avaimenperiin. Kisa aarteista oli armoton. Pyöräilijöiden viimein viuhahtaessa ohi tunnelma oli kuin, no, Hakametsän hallissa jatkoajalla.

Kaupungin viranomaiset arvioivat, että Brysselin etappeja seurasi paikan päällä noin miljoona ihmistä, ja ne olivat myös ylivoimaisesti Belgian tv:n katsotuinta ohjelmaa. Brysselin hotellien yhdistys BHA ilmoitti, että hotellien täyttöaste pomppasi noin 84 prosenttiin ajankohdan tavanomaisesta päälle 60 prosentista. Eivätkä katsojamassat jääneet vain pääkaupunkiin, vaan tuhannet ihmiset seurasivat etappeja teiden varsilla niiden kiertäessä maaseutua. Niinpä koko hulinan tulojen arveltiin nousevan jopa 60 miljoonaan euroon. Merckxin juhlavuoden panostus näyttäisi siis kannattavan, vaikka ennakkomaksut olivat hurjia.

Karavaanin jatkettua matkaansa Ranskaan, on Brysselissä ympäriajon isoin huuma hieman vaimennut. Tour-fanipaitainen väki on silti tavallinen näky, ja belgialaisten menestystä seurataan tiiviisti televisiosta. Alku on ollut menestyksellinen, sillä kisassa on saatu jo kolme belgialaista etappivoittajaa: Dylan Teuns, Thomas de Gendt ja Wout van Aert. Ja jos kisakrääsä edelleen kiinnostaa, kaupan olisi jotain, mitä ei varmasti naapurilta löydy: Brysselin keskelle pystytetty polkupyörien "riemukaari", korkeutta yhdeksän metriä ja leveyttä 15 (kuvassa).

Kimmo Mäkilä on PTT:n viestintäpäällikkö, joka asuu osan vuodesta 2019 Brysselissä. Hän on innokas maantiepyöräilyn seuraaja, ja suosittelee lajista kiinnostuneita lukemaan ainakin nämä kirjat:
– Paul Kimmage: 'Rough Ride'
– Tyler Hamilton: 'The Secret Race: Inside the Hidden World of the Tour de France'
– Geoffrey Wheatcroft: 'Le Tour: A History of the Tour de France​​​​​​​'