- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA
Rakennemuutos on yleensä kauniimpi sanontatapa sille, että tuotantoa ja työpaikkoja lopetetaan. Teollisuuden toimialoista yksi toisensa jälkeen on ollut rakennemuutoksen kourissa, nyt vuorossa on paperiteollisuus.
Tapahtumia ei kuitenkaan kannata ylidramatisoida. Meillä on tapahtunut yhtä suuria muutoksia aiemminkin ja paljon vaikeampina aikoina.
1980-luvulla Suomessa oli vielä vaatetusteollisuudessa 25 000 ompelijaa eli hieman enemmän kuin nykyisin on sellu- ja paperiteollisuudessa työntekijöitä. Kymmenessä vuodessa vaatetusteollisuuden työntekijöiden määrä tipahti 18 000 henkeä. Alamäki on jatkunut ja nykyisin alalla työskentelee reilut 4 000 ihmistä.
Uudet työpaikat syntyvät yksitellen tai ainakin äärimmäisen harvoin jonnekin syntyy satoja työpaikkoja kerralla. Sulkemiset sen sijaan kohdistuvat kerralla kokonaisiin toimipaikkoihin, tehtaisiin tai yrityksiin. Lähes poikkeuksetta lopetettavat yksiköt sijaitsevat yhdellä paikkakunnalla. Siksi rakennemuutos on aina raju asia sille paikkakunnalle, jota se kohtaa.
Holkerin hallitus taisi puhua aikoinaan hallitusta rakennemuutoksesta, mutta rakennemuutos ei olisi rakennemuutos, jos olisi kaikilta osiltaan hallittu. Ainakin työntekijöiden ja asukkaiden näkökulmasta rakennemuutos on melkeinpä poikkeuksetta kipeä asia.
Rakennemuutoksia on syytä katsella monesta näkövinkkelistä. Maailman ja Suomen tasolla ne ovat osa luovaa tuhoa, joka saa aikaan aiempaa tuottavamman tuotanto- ja työpaikkarakenteen ja korkeamman elintason – ainakin aineellisesti.
Alueiden tasolla muutokset ovat jo paljon suurempi haaste. Ne vaikuttavat ainakin ohimenevästi työttömyyteen sekä kuntien verotuloihin ja luovat paineita nopeasti tasoittaa tietä uusien työpaikkojen syntymiselle.
Alueet kuitenkin jälkikäteen tarkastellen selviytyvät usein yllättävänkin hyvin. Hyvä yleinen työllisyyskehitys auttaa luonnollisesti työntekijöiden sijoittumisessa.
Metsäteollisuuden muutos on suurin Kouvolan seudulla, jossa reilut 10 prosenttia työpaikoista on sellu- ja paperiteollisuudessa. Vaikka kaikki alan työpaikat katoaisivat, alue ei olisi vielä konkurssissa. Ensimmäisestä Voikkaan tuomasta koitoksesta alue selvisi yllättävän hyvin, ja työttömyys on laskenut tasaisesti, vaikka aivan kaikki työntekijät eivät olekaan vielä vuosi irtisanomisten jälkeen saaneet työtä.
Yksittäisten ihmisten tasolla sopeutuminen on erilainen ilmiö. Paikkakunnalle asettautuneet perheet ja varsinkaan iäkkäämmät ihmiset eivät halua muuttaa työn perässä muualle.
Huolimatta siitä, että työelämässä kannustetaan pysymään pitkään ja monet itsekin haluaisivat, usein yli 50-vuotias irtisanottu suuntaa suoraan odottamaan eläkepäiviä varsinkin, jos sen voi tehdä ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Mitä nuorempi, koulutetumpi ja valmiimpi muuttamaan ammattia ja paikkakuntaa henkilö on, sitä helpommin uusi työpaikka löytyy.
