- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Alkanut vuosi 2010 tulee olemaan metsien monimuotoisuutta turvaavalle, metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvalle Metso-ohjelmalle näytön paikka. Hyvin toteutunut ja uusia toimintamalleja luonut ensimmäinen Metso-kausi 2003–2006 latasi paljon odotuksia uudelle toimintakaudelle 2008–2016. Uuden toimintaohjelman valmistelut ovat nyt ohi ja on aika ryhtyä tosi toimiin. Tavoitteiden saavuttaminen on kiinni siitä, saadaanko rahoitusta valtioneuvoston päätöksen mukaisesti ja perhemetsänomistajat tarjoamaan suojelukohteita.
Vuosina 2008–2009 aloitettiin suojelualueverkoston kehittäminen yksityismetsissä pienen budjetin turvin. Toimenpiteitä ovat pysyvien tai määräaikaisten yksityisten suojelualueiden perustaminen tai maan osto valtiolle vapaaehtoisin kaupoin. Toimet perustuvat luonnonsuojelulakiin, joka antaa mahdollisuuden maksaa myös luontoarvoista, ei pelkästään hakattavissa olevan puuston perusteella. Valtioneuvoston päätöksessään esille tuomia määräaikaisia, maksimissaan 20 vuoden suojelusopimuksia ei kuitenkaan ole vielä markkinoitu maanomistajille riittävästi, vaan yksityiset suojelualueet ovat olleet pääosin pysyviä ratkaisuja. Valtioneuvoston mukaan suojelun toteutustapa tulee kuitenkin valita siten, että parhaimmalla mahdollisella tavalla yhdistetään luonnonarvojen turvaamisen tavoitteet, metsänomistajan näkemykset kohteen hallinnasta sekä yhteiskunnan voimavarojen asianmukainen käyttö.
Tänä vuonna rahoitus suojelualueverkoston kehittämiseen yksityismetsissä lisääntyy selvästi, mutta ei riittävästi. Suojelualueverkoston kehittämiseen on varattu 21,5 miljoonaa euroa vuodeksi 2010, eli kolminkertainen määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tavoitteisiin nähden budjettirahoitus on kuitenkin huolestuttavan vähäinen. Metson valmistelutyöryhmä arvioi tavoitteeksi asetetun 96 000 hehtaarin rahoitustarpeeksi 500–960 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosina 2011–2016 vuosittainen budjettirahoitus suojelualueverkoston kehittämiseen tulisi nelinkertaistaa.
Suojelualueverkostolle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä, että riittävä budjettirahoitus myönnetään, ja että metsänomistajille tarjotaan mahdollisuutta solmia määräaikaisia sopimuksia. Määräaikaisuus varmistaa riittävän tarjonnan sopivista suojelukohteista ja myös rahojen riittävyyden. Niin tutkimukset kuin Metsosta saadut kokemuksetkin osoittavat, että määräaikainen sopimus on useimmille metsäomistajille ainoa harkittavissa oleva suojelukeino. Monet eivät halua sitoa jälkipolviaan peruuttamattomiin ratkaisuihin. Koska palkkio määräaikaisesta sopimuksesta on vain osa siitä, mitä pysyvästä suojeluratkaisusta maksetaan, riittäisivät rahatkin pidemmälle.
Paula Horne
