”Raha tulee rahan luo” Veera Laiho

                           MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 20.2.2012

Viime aikoina ovat voimakkaasti nousseet esille
suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistuminen ja erityisesti tuloerojen kasvu.
Ongelma ei koske vain Suomea vaan koko teollistunutta maailmaa.

Suomi on
aina ollut pienien tuloerojen maa ja on sitä edelleen. Vuonna 2010 Suomen
ginikerroin oli 25,9, joka oli yksi OECD-maiden pienimpiä. Suomen tuloeroissa
havaittu kasvava trendi on saanut päättäjät ja kansalaiset
huolestumaan.

Vaikka tuloerot ovat Suomessa olleet kasvussa, on hyvä
huomata, että kaikkien tuloryhmien tulot ovat kasvaneet 20:n viime vuoden
aikana. Hälyttävää on kuitenkin, että tulot ovat alkaneet kasaantua erittäin
voimakkaasti tulojakauman aivan ylimpään osaan.

Kaikista köyhimpien (1.
tulodesiili) käytettävissä olevat tulot ovat vuosina 1990–2009 kasvaneet 19
prosenttia ja kaikista rikkaimpien (10. tulodesiili) tulot ovat kasvaneet 63
prosenttia.

Tulojakauman hajaantuminen on ollut selvästi maltillisempaa,
jos kaikista rikkaimmat jätetään tarkasteluiden ulkopuolelle. Yhdeksännen
tulodesiilin käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet 33 prosenttia, mikä on
myös koko jakauman keskiarvo.

Käytettävissä olevien tulojen lähempi
tarkastelu osoittaa, että tuloerojen kasvun taustalla on ollut huomattavan
voimakas omaisuustuloerojen kasvu. Palkkaerojen kasvu on ollut selvästi
maltillisempaa, mutta kuitenkin merkittävää.

Kaikista pienituloisimpien
omaisuustulot ovat vuosina 1990–2009 kasvaneet vain 3 prosenttia, kun taas
kaikista suurituloisimpien omaisuustulot ovat kasvaneet jopa 350 prosenttia.

Tuloerot ovat sinänsä ihan oikeutettuja, koska ihmiset ovat panostaneet
eri määrän aikaansa esimerkiksi koulutukseen tai sijoitustoimintaan, joten
heidän pitää myös saada tuotto ”sijoitukselleen”. Mikä sitten on sopiva taso
talouskasvun ja yhteiskuntarauhan kannalta, enemmän vai vähemmän?

Asiasta
on kaksi täysin vastakkaista näkemystä. Toiset sanovat, että tuloerojen kasvuun
ei pitäisi puuttua, vaan markkinoiden pitäisi antaa ohjata itse itseään.
Tuloerojen kasvun vastustajat puolestaan kannattavat valtion puuttumista asiaan,
jotta talous pysyisi kasvukykyisenä.

Pystytäänkö politiikalla toisaalta
edes taistelemaan otsikossa mainittua sanontaa vastaan ja pitämään tuloerot
kohtuullisina, vai onko rahan mahti vain niin ylivoimainen. Se jää
nähtäväksi.

Mutta onneksi meillä suomalaisilla on vielä suhteellisen
tasapuoliset mahdollisuudet hankkia korkeaa koulutusta ja sitä kautta rahaa,
jolle voi etsiä tuottavia sijoituskohteita.