- Blogit
Palstaviljelijän odotetuin sato on paitsi korvaamaton vuoroviljelyssä myös ravintoarvoiltaan ilahduttava. Härkäpavuilla herkuttelu toi mieleen kenialaiset vihreät pavut. Ne ovat Britanniassa varsin kuuluisa lisäarvotuote, jonka ansiosta tuoreiden papujen sesonki jatkuu ympäri vuoden.
Yön yli Keniasta lennätettävät tuoretuotteet eivät olleet helppo nieltävä papukansalle. Käytiin kiivas keskustelu ruuan matkaamista maileista. Kuljetuksen hiilidioksidipäästöt ovat vain toinen puoli yhtälöstä. Otollisten kasvuolojen vuoksi Kenialla on todellinen etulyöntiasema vihannesten tuotannossa. Kasvihuoneiden ja varastoinnin vaatima energia säästyy, kun sato valmistuu pellolta pöytään. Lentoreitti on valmiiksi vilkas turismin takia – ja britit Kenian ahkerimpia vierailijoita.
Ruokatuontia kehitysmaista vastustetaan yleisesti myös argumentilla, että se vie resursseja pois omatarveviljelystä samalla, kun maat ovat riippuvaisia tuontiruuasta. Panostukset puutarhatalouden kehittämiseen ovat vastanneet kysyntään ja tuoneet maille elintärkeitä vientituloja. Vientiin tuottavat yritykset tarjoavat mielekkäitä työmahdollisuuksia maaseudulla.
Ehkä kouriintuntuvin hyöty on saavutettu pientiloilla, jotka ovat omaksuneet alun perin vientiin suunnattujen kasvien viljelyn, mikä on monipuolistanut ravitsemusta. Näin kävi Kenian paputarinassa.
Kvinoan kasvutarina Andien alkuperäiskansan omatarveviljelystä trendikkääksi terveysruuaksi kertoo sekin ruokamarkkinoiden rajattomuudesta. Proteiinipitoisen kvinoan tuontikysyntä on 18-kertaistunut maailmanlaajuisesti vuosikymmenessä.
Tapaus osoitti, että ruokaturvaltaan haavoittuvin väestöryhmä on usein urbaanit köyhät. Kvinoan tärkeimmissä tuottajamaissa Boliviassa ja Perussa kohonneiden tuottajahintojen ansiosta maaseudun elintaso on noussut. Hyödyt eivät jakaudu tasaisesti, kun peruselintarvikkeen kauppahinnat karkaavat köyhien saavuttamattomiin.
Hintavaihtelulle altistumisesta huolimatta maailmankauppa on kauaskantoisempi poliittinen valinta kuin ruokaturvan tavoittelu vientirajoituksilla. Kysynnän vetovoima kannustaa kehittämään tuotantoa. Kehitysajattelussa korostuukin nykyään pyrkimys valjastaa pienviljelyssä piilevä potentiaali köyhyyden vähentämiseksi. Kun tuottavuus paranee, ylimääräinen sato voidaan myydä. Edistysaskeleet paikallismarkkinoiden toimivuudessa vievät lähemmäs kohti tavoitetta pitää kaupungistuva väestö ravittuna.
Tuottavuus ei yksin riitä maatalouden kehityksen mittariksi. Onnistumisen ratkaisee tulokset sosiaalisessa kehityksessä. Mittarissa painavat köyhyyden väheneminen ja ravitsemustilan kohentuminen. Omatarve- ja kauppaviljely ovat keinoina yhtä tärkeitä.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka –palstalla 14.10.2013.
