”Pörssistä selvyyttä puukauppaan”, Ville Haltia, 3.8.2009

                                                 MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Puukauppa ei käy. Vuoden alkupuoliskon puun ostot jäivät 3,3 miljoonaan kuutiometriin, mikä on 69 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna ja peräti 79 prosenttia vähemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin.

Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla puukaupan uskotaan hieman piristyvän varastojen ehtyessä ja yleisen luottamuksen talouteen vahvistuessa sekä metsänomistajille tarjotun määräaikaisen veroedun seurauksena.

Myös historiallisesti katsoen loppuvuoden aikana on puukauppaa käyty keskimäärin hieman alkuvuotta vilkkaammin. Sellaista myyntiryntäystä ei kuitenkaan ole nähtävissä, etteikö vuosi 2009 jäisi historiaan poikkeuksellisen heikkona puukauppavuotena lamavuoden 1991 rinnalle.

Työ- ja elinkeinoministeriö on osana metsäalan uutta strategista ohjelmaa käynnistänyt selvityksen puumarkkinoista niiden toimivuuden parantamiseksi. Yhtenä kehittämisehdotuksena voitaisiin kaivaa esiin raakapuun sähköinen markkinapaikka, niin sanottu puupörssi.

Puupörssiä kehiteltiin innolla vuosituhannen vaihteen molemmin puolin eri tahoilla. Ensin asialla olivat tutkijat ja sitten etujärjestöt. Kymmenen vuoden kuluttua suuri osa puukaupasta käydään pörssissä, sanottiin. Lopullinen läpimurto jäi kuitenkin tulematta.

Puukauppamäärät olivat korkealla ilman pörssiäkin ja metsäteollisuuden kannattavuus hyvää luokkaa. Perustamiskustannusten sanottiin olevan liian suuret, vaikka suurin ongelma taisi olla asennepuolella.

Sähköinen kaupankäynti on ottanut kymmenessä vuodessa ison harppauksen eteenpäin. Puupörssi toisi puukauppaan kaivattua selkeyttä. Yhä lisääntyvä ja nuorentuva kaupunkilaismetsänomistajien joukko on tottunut hoitamaan raha-asiansa tietokoneen välityksellä.

Voit realisoida omistuksesi eteläafrikkalaisessa timanttikaivoksessa muutamalla napinpainalluksella, mutta savolaiskuusikon myynti vaatii pitkällisen kirjeenvaihdon välittäjänä ja kilpailuttajana toimivan metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Lisäksi tulee vielä erilaiset ilmoitusvelvollisuudet metsän käytöstä, uudistamisesta ja niin edelleen.

Puukaupan ymmärrettävyyttä tulee parantaa, jotta metsäomaisuus olisi helpommin vertailtavissa sekä arvoltaan että tuotoltaan muihin sijoituskohteisiin. Puupörssi antaisi myös mahdollisuuden hintojen eriytymiseen puutavaraluokkien sisällä laatuluokkia lisäämällä. Tämä lisäisi markkinoiden tehokkuutta, ja on yhä tarpeellisempaa puun käyttömuotojen moninaistuessa.

Ministeriön tulisikin ottaa keskeinen rooli puupörssin lanseeraamisessa ja perustamiskustannusten maksamisessa. Itseään jalkaan ampunutta ja sitä kivuliaasti amputoivaa metsäteollisuutta ei pidä nyt rasittaa lisäkustannuksilla, eikä myöskään puun hinnan laskun järkyttämiä metsänomistajia.

Nähtäväksi jää, onko aika jo kypsä tälle ainakin kaupunkilaismetsänomistajan päätöksentekoa helpottavalle uudistukselle.

ville.haltia@ptt.fi