- Blogit
Kirjoitan tätä kolumnia Italiassa, jossa helmikuun vaalien
jälkeen hallituksen muodostaminen näyttää edelleen ylivoimaiselta tehtävältä.
Poliitikoilta tuntuu puuttuvan kyky tehdä päätöksiä, vaikka kriisin keskellä
elävä talous kaipaisi pikaisia uudistuksia. Valitettavasti tämä ei ole vain
italialainen ongelma.
Yhdysvalloissa valtiontalouden
tasapainottamistoimista sopiminen on ollut jo pitkään umpisolmussa. Euroalueella
kriisin vastatoimista on sovittu aina vasta viimeisellä hetkellä ja silloinkin
minimivaihtoehdon mukaan. Suomessakin hallituksen muodostaminen otti koville ja
talouden kriisin vastatoimia on saatu odottaa.
Talous kaipaa kuitenkin
kipeästi toimia. Koko maailmantalous on edelleen ongelmissa finanssi- ja
eurokriisien jälkimainingeissa.
Tarvittaisiinkin päätöksentekijöitä,
joilla olisi näkemystä tarvittavista toimista ja kykyä tehdä kauaskantoisia
päätöksiä. Niitä ei tunnu löytyvän.
Politiikan halvaantumiseen on
nähdäkseni kaksi pääsyytä. Ensimmäinen on talouden karkaaminen globaalille
tasolle, samalla kuin politiikka on jäänyt kansalliselle tasolle. Toinen on noin
sata vuotta vanhan puoluekartan sopimattomuus nykyisten taloudellisten
jännitteiden ratkaisemiseen.
Viime vuosikymmeninä talous on muuttunut
aidosti globaaliksi. Tavaroiden lisäksi rajojen yli siirtyvät pääomat, työpaikat
ja osaaminen.
Globaali talous on synnyttänyt myös tarpeen ratkaista
globaaleja ongelmia. Pienistä kansallisvaltioista ei ole enää oikein globaalin
talouden vastinpariksi. Ylikansallinen päätöksenteko ei kuitenkaan oikein toimi.
Jo EU tasolla sopiminen on kovin hankalaa, puhumattakaan globaalista
päätöksenteosta.
Toimintaa kansainvälisellä tasolla ei helpota yhtään
se, että näkemys suunnasta tuntuu olevan kadoksissa myös kansallisella tasolla.
Nykyinen, lähes kaikissa maissa nähtävä, puoluekenttä muodostui noin sata vuotta
sitten vastauksena paljolti silloiseen talouden rakenteeseen, työn ja pääoman
vastakkain asettelulle.
Siitä sekä työ että pääoma ovat muuttuneet
huomattavasti. Työstä on tullut suurelta osin inhimillistä pääomaa, osaamista,
ja pääomasta globaalia finanssipääomaa. Vastakkain asettelun aika ei ehkä ole
ohi, mutta ainakin se on muuttunut huomattavasti. Nykyisen ongelmat jakavatkin
monesti puolueita sisäisesti. Tällöin on vaikea löytää omaa
linjaa.
Asetelma ei tietenkään tiedä hyvää nykyisten talouden ongelmien
ratkaisun kannalta. Eurokriisin on vaikea löytää lääkettä näistä asetelmista.
Voi näyttää houkuttelevalta palata takaisin kansallisiin ratkaisuihin ja omaan
valuuttaan. Tämä ratkaisu kuitenkin ontuu, sillä talous ei varmasti aio seurata
perässä.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 15.4.2013
