”Pirstoutuminen ja suomalainen metsänomistus”, Paula Horne, 20.10.2008

                                                MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Kotimaisen puun saatavuuden lisäämistä pohtinut työryhmä jätti yliasiamies Esko Ahon johdolla loppuraporttinsa syyskuun lopulla.

Yhtenä uhkana toimiville puumarkkinoille työryhmä näkee metsänomistuksen pirstoutumisen. Pieni tilakoko ja suuri tilamäärä nostavat neuvonnan kustannuksia. Lisäksi metsänomistajan hehtaarikohtaiset metsänhoito- ja puunmyyntikustannukset voivat nousta pienillä tiloilla suuremmiksi kuin suurilla tiloilla.

Loppuraportin mukaan yksityismetsälöiden keskimääräinen metsämaan pinta-ala on 24 hehtaaria. Tämä on vain puolet siitä, mitä Ruotsissa on ja mikä on tavoitteena vuoteen 2050 mennessä Suomessakin.

Luku sinänsä on oikein tilastojen mukaan, mutta ei kerro koko totuutta pirstoutumisen kuvasta. Puumarkkinoiden toimivuudelle tärkeää on etenkin se, kuinka suuri osuus metsämaan pinta-alasta on metsätalouden harjoittamisen kannalta järkevissä kokonaisuuksissa.

Itse asiassa Suomessa on jo reilu puolet perhemetsien pinta-alasta yli 50 hehtaarin kokoisissa metsälöissä. Isojen metsälöiden osuus vaihtelee melkoisesti metsäkeskuksittain. Itä-Suomessa ja erityisesti Lapissa on yli 50 hehtaarin metsälöitä huomattavasti enemmän kuin Länsi- ja Etelä-Suomen metsäkeskusten alueella.

Metsälöiden koon ja muiden tekijöiden vaikutuksesta puumarkkinoiden toimivuuteen tarvittaisiinkin lisätutkimusta.

Suomessa on kaikkiaan noin 443 000 metsälöä. Näistä melkein kolmannes eli noin 126 000 on pienmetsälöitä, joiden pinta-ala on Etelä-Suomessa alle neljä, Oulun läänissä alle seitsemän ja Lapissa alle 12 hehtaaria. Näiden pienmetsälöiden keskipinta-ala on vain 2,7 hehtaaria, joten todella pieneksi pirstoutunutta metsien omistus on.

Pienmetsälöiden suuri lukumäärä laskee keskimääräisen metsämaan pinta-alan tuohon alhaiseen 24 hehtaariin. Kuitenkin nämä pienmetsälöt kattavat vain vajaat kolme prosenttia koko yksityisesti omistetusta puuntuotannon metsämaasta.

Metsäteollisuuden puuhuollon kannalta näillä metsälöillä ei siten ole merkitystä suuntaan eikä toiseen. Omistajilleen nämä pienmetsälöt kuitenkin tuottanevat polttopuuta ja muuta kotitarvepuuta muiden arvojen rinnalla.

Suomessa noin joka viides kotitalous omistaa nykyisin metsää.

Suomalaisille metsät ovat perinteisesti olleet tärkeä toimeentulon, virkistyksen ja asumisen ympäristö. Metsäsektorin toiminnan hyväksyttävyyden kannalta näin varmasti on hyvä olla tulevaisuudessakin.

Pohdittaessa keinoja metsähoidon kustannusten kurissa pitämiseksi ja puuhuollon turvaamiseksi tulee pitää mielessä, että mitä useampi omistaa metsää sitä myötämielisemmin suomalaiset todennäköisesti suhtautuvat metsäsektoriin – itse osana sitä.

Erilaiset yhteisomistusmuodot yhdistäisivät niin laajan metsänomistajakunnan kuin metsien hoidon ja käytön kannalta sopivan toiminnan laajuudenkin.

paula.horne@ptt.fi