”Panoksena maapallo” Matleena Kniivilä

                        MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 30.4.2012

Kaksikymmentä vuotta sitten käsite ”kestävä kehitys” tuli
voimalla mukaan kansainväliseen politiikkaan. Itse asia oli toki vanhaakin
vanhempi, mutta YK:n massiivinen ympäristö- ja kehityskonferenssi vuonna 1992
toi sen lopullisesti kansainväliseen valokeilaan. Konferenssi pidettiin
Brasilian Rio de Janeirossa ja samassa paikassa pidetään nyt kesäkuussa Rio +20
-nimellä kulkeva valtioiden välinen kestävän kehityksen kokous. Kokouksessa
maailman maat pohtivat muun muassa sitä miten talouskehitys voisi olla nykyistä
vihreämpää.

Kestävän kehityksen mukaisessa toiminnassa otetaan
tasapainoisesti huomioon yhtä lailla taloudelliset, muut yhteiskunnalliset kuin
ympäristöön liittyvät vaikutukset. Nykyisen sukupolven lisäksi huomioidaan myös
vaikutus tuleviin sukupolviin.

Kestävään kehitykseen pyrkimisestä on
kahdenkymmenen vuoden aikana tullut arkipäivää. Sitä tavoittelevat – ainakin
visioissaan ja mainoksissaan – niin suuryritykset, valtiot, kunnat kuin
kulmakaupatkin. Eri asia on, kohtaavatko visiot ja todellisuus toisiaan.

Vaikka edistystä on epäilemättä parissakymmenessä vuodessa tapahtunut,
maailman pelastaminen on pahasti kesken. Kilpailu luonnonvaroista ja maasta on
kiihtynyt viime vuosina. Kriisejä, joiden olemassaoloon on viime aikoina
erityisesti havahduttu, ovat talouskriisin lisäksi olleet ainakin energia-,
ilmasto-, luonnonvara- ja ruokaturvakriisit. Myös luonnon
monimuotoisuuskriisissä on oltu jo pidemmän aikaa.

Alkujärkytyksen
jälkeen kriisit pakottavat etsimään uusia, luovempia ja kestävämpiä tapoja
käyttää maapallon rajallisia resursseja. Vihreän kasvun tavoitteluun on päädytty
pakon edessä ja panoksena on maapallon tulevaisuus.

Vihreä kasvu
sinällään on hyvinkin positiivinen ajatus. Se sisältää ajatuksen siitä, että
pystyisimme muuttamaan toimintatapojamme ja takaamaan silti edelleen talouden
kasvun. Ajatuksen, että pystyisimme kehittämään esimerkiksi energiatehokkaampia
ja luonnonvarojen tuhlausta estäviä ratkaisuja, käyttämään uusiutumattomien
luonnonvarojen, kuten öljyn, sijasta kestävästi tuotettuja, uusiutuvia
luonnonvaroja, vaikkapa puuta, tai kierrättämään nykyistä paljon tehokkaammin
eri materiaaleja.

Koska ihminen on kuitenkin laiska luonteeltaan,
tapahtuvat todelliset muutokset vasta pakon edessä. Huomattavat taloudelliset
vaikutukset, vaikkapa luonnonvarojen niukkuuden myötä nousevat raaka-aineiden
hinnat, ovat yksi syy etsiä uudenlaisia ratkaisuja.

Rion tämän vuoden
kokouksessa ei ole luvassa mitään dramaattista ratkaisua maailman ongelmiin,
mutta kokous on silti tärkeä. Kyse on kestävyyttä turvaavien toimintatapojen
edistämisestä, maiden sitouttamisesta ja välineiden tarjoamisesta köyhimmille
maille. Kansainvälisellä tasolla voidaan luoda se pohja, jonka perusteella
päätöksiä ruohonjuuritasolla joka puolella maailmaa tehdään.