- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Viime keväänä Suomen suurin maidonjalostaja ilmoitti vastaavansa kuluttajien heikkeneviin talousnäkymiin uutuustuotteilla. Kuluttajille luvattiin tarjota jogurttia, joka valmistetaan niin alhaisin kustannuksin kuin jogurttia ylipäänsä voidaan maun ja laadun kärsimättä valmistaa. Tämä uutuustuoteperhe sai nimen Arki. Tuoteperheen valikoimaan kuuluu kolmen eri makuyhdistelmän jogurttia litran purkissa.
Pelkistetyn graafisen ilmeen tuote saapui myös oman kotikauppani kylmäkaappiin heti keväällä. Vielä alkuvuonna samalta hyllypaikalta löytyi kauniin ja menestyneen taitoluistelijan avustuksella markkinoituun ja juhlallisen mielikuvan varaan rakennettuun tuotesarjaan kuuluva jogurtti. Parhaimmillaan tarjolla oli neljää eri makua ja hyllyn ajoittaisesta tyhjyydestä päätellen tuote kävi koko ajan hyvin kaupaksi.
Uuden ja arkisen tuotteen vallattua hyllytilaa kolmella eri makuyhdistelmällä keskikokoisen maaseutukaupan täytyi luopua jostain. Lopputulos on ollut se, että aikaisemmin niin keskeisestä ja vahvasti markkinoidusta tuoteryhmästä jäi jäljelle ainoastaan yksi jogurttivaihtoehto. Samalla kyseisen hyllyrivin logiikka kääntyi aikaisempaan verrattuna päinvastaiseksi. Kulkusuunnassa eteenpäin mentäessä hinta nousee ja valikoima pienenee. Aikaisemmin valikoima pieneni, mutta hinta laski.
Miksi arki syrjäytti juhlan? Syy on selvä. Viimeksi katsoessani kahden samankokoisen, mutta eri tuoteryhmiin kuuluvien jogurttitölkkien välinen hintaero oli 1,56 euroa. Uuteen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen hinta on siis vain vajaat 40 % edellisen kärkituotteen hinnasta.
Koko viime vuosi keskusteltiin voimakkaasti kohonneista elintarvikkeiden hinnoista. Miksi edullisempia tuotteita ei tuotu markkinoille jo silloin? Yksi syy on se, että kovin moni ei halunnut ostaa niitä. Kuluttajat olivat valmiita maksamaan laadusta, mielikuvista ja lisäarvosta. Toinen syy löytyy maailmanmarkkinoista. Edullisia tuotteita ei ollut saatavilla muualtakaan, joten niillä ei tarvinnut kilpailla. Tämä näkyi meillä erityisesti juustotiskeillä, mistä puuttuivat hintakilpailua lisäävät edulliset tuontijuustot.
Kolmas tärkeä syy on, että niitä ei haluttu tarjota. Lypsävää lehmää ei pidä tappaa. Niin kauan kuin hintojen nousu ei näy kulutuksessa, ei kaupalla eikä teollisuudella ole mitään kannustinta lähteä tarjoamaan tai edes kehittämään edullisempia tuotteita. Kaikki panostus oli lisäarvossa.
Hintakehitystä tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että kuluttajan ruokalaskun loppusummaa ei määrää ainoastaan tuotteiden hinta vaan myös saatavilla olevat vaihtoehdot. Ruokalasku kasvaa suureksi, jos tarjolla on ainoastaan kalliita tuotteita.
Taloudellisesti vaikeana aikana kuluttajille halutaan tarjota edullinen tuote. Kauppa halusi kiristää hintaruuvia ja teollisuus yritti vastata palaamalla perustuotteisiin. Menetetyn lisäarvon korvaajaksi saadaan tyytyväinen kuluttaja. Vai saadaanko? Onko jogurtti pelkästään jogurttia, vai onko tuotteiden laatuero yhtä suuri kuin hintaero? Tätä on monissa paikoissa vaikea vertailla, koska aiemmin tarjottua tuotetta ei hyllystä enää välttämättä löydy.
