”Palkka-ale ei ole oikea ratkaisu” Janne Huovari

Suomen vienti on kehittynyt finanssikriisin jälkeen
todella surkeasti. Meillä onkin noussut suuri huoli Suomen kilpailukyvystä.
Keskeisenä ongelmana varsinkin elinkeinoelämän edustajat näkevät suomalaisen
työn hinnat.

Varsinkin presidentti Niinistön uuden vuoden puheen jälkeen
palkka-alekeskustelu on päässyt valloilleen. Poliitikot ja työmarkkinajohtajat
ovat kilvan leikkaamassa jopa omia palkkojaan. Suomessa on tehty viime vuosina
kilpailijamaita korkeampia palkankorotuksia ja tulevina vuosina maltilliset
palkkaratkaisut ovat paikallaan. Tästä huolimatta vaatimukset yleisestä
palkka-alesta perustuvat väärään analyysiin Suomen viennin
ongelmista.

Viennin keskeinen ongelma ei ole suomalaisen työn hinta.
Suomalaisten yritysten tuotteiden menekkiä maailmalla haittaavat muut ongelmat.
Suomen viennin tukijaloilla, konepaja-, elektroniikka- ja paperiteollisuudella,
on kaikilla hieman erilaiset syyt ongelmiin.

Konepajateollisuuden heikon
vientikehityksen taustalla on ennen muuta maailmantalouden heikko kasvu ja
investointien vähäisyys maailmalla. Suomen tuottamia investointitavaroita ei
maailmalla yksinkertaisesti kysytä, jos investointeja ei tehdä. Suomen
konepajateollisuuden vienti ei ole kehittynyt sen heikommin kuin Saksan tai
Ruotsinkaan. Konepajateollisuuden vienti piristyy vasta kuin maailmantalous
piristyy.

Elektroniikkateollisuuden ongelmat johtuvat pääasiassa vain
Nokian strategisesta virheestä. Matkapuhelimia maailmalla kyllä kysytään, mutta
ei juuri suomalaisia. Kokoonpanotyöpaikat eivät Suomeen enää palaa, mutta
insinööriosaamisella löytyy kysyntää taatusti myös tulevaisuudessa. Osaaminen
täytyy vain saada valjastettua nykyistä parempaan käyttöön, joko Nokia sisällä
tai jossain toisessa yrityksessä.

Paperiteollisuuden vienti on palautunut
finanssikriisin aiheuttamasta syvästä notkahduksesta, mutta sen ongelmat ovat
luultavasti kaikkein vakavimmat. Vienti on ollut jo pitkään hitaasti laskevalla
trendillä. Ongelmana on paperin kysynnän väheneminen metsäteollisuuden
tärkeimmillä vientimarkkinoilla. Uusi teknologia syrjäyttää koko ajan
perinteistä paperimediaa, ja paperin kysyntä tulee edelleen vähenemään
suhdanteista huolimatta.

Suomen metsien tuottamalle raaka-aineelle
löytynee tulevaisuudessakin kysyntää, mutta kasvua ei tule nykyisillä
tuotteilla. Metsäteollisuuden pitäisi pystyä uudistumaan ja löytämään puulle
uusia korkean jalostusarvon tuotteita. Tarvittava rakennemuutos on
todennäköisesti paljon vaikeampi kuin elektroniikkateollisuudessa, sillä uudessa
puuta raaka-aineena käyttävässä teollisuudessa tarvitaan luultavasti kokonaan
uudenlaista osaamista.

Suomen viennin ongelmat eivät ole siis seurausta
liian kalliista työvoimasta. Pienillä palkan alennuksilla vientiä ei saada
vetämään. Suurilla alennuksilla vauhtia varmasti saataisiin, mutta samalla
saataisiin kotimarkkinat polvilleen.

Suomi tarvitsee rakenteellisia
uudistuksia. Esimerkiksi työmarkkinat täytyy saada joustavammiksi siirtämään
työvoimaa uusille kasvualoilla ja -alueille. Samoin verotus pitää tehdä
yrittäjyyttä ja riskinottoa kannustavammaksi, jotta uusia kasvun lähteitä voisi
syntyä.

Tässä riittää päättäjille paljon töitä tehtäväksi. Heidän
kannattaisikin palkanalennusnokittelun sijaan ryhtyä tekemään töitä palkkojensa
eteen.

Ilman vaikeitakin päätöksiä kasvua ei saada kunnolla käyntiin.

 

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 14.1.2012