”Paikkaan ja aikaan sidotut” Leena Kerkelä

Kotiseutuni paikallislehden levikki ulottuu kahden pienen,
lähinnä maaseutumaisen kunnan alueelle. Näin kuntavaalien alla lehti on
tarjonnut oivallisen näyteikkunan kuntavaalien keskeisiin kysymyksiin,
kuntaliitoksiin ja kunnallisten palvelujen tarjontaan. Suuri osa käsityksistä
tulee yleisönosastokirjoituksista.

Keskeisesti esiin tulevia näkemyksiä
ovat ne, joiden mukaan nykyrakenne on aina paras vaihtoehto. Tulevaisuutta ei
ole. Menneisyydessä asiat ehkä olivat paremmin, joten ainoat sallitut muutokset
ovat paluuta entiseen. Jos ongelmiin halutaan puuttua, riittää, että etsitään
syyllinen niiden aiheuttajiin. Kunta voisi oikeastaan huolehtia vielä enemmän
ihmisten perustarpeista. Vapaaehtoistyöllä voidaan tarjota joitakin palveluja,
mutta tähänkin tarvittaisiin enemmän kunnan tukea.

Kuntauudistusta
suunnittelevat tahot joutuvat valitettavasti miettimään myös huomista.
Nykyisillä väestölaskelmilla ikääntyneiden määrät kasvavat erityisesti niillä
alueilla missä työikäisten määrä samaan aikaan vähenee. Miten järjestetään
ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut tai hoivapalvelut tulevaisuudessa,
kun ne toimivat jo nyt huonosti? Paluuta menneisyyteen ei ole tarjolla, eikä
väestö tästä nuorru.

Pellervon taloustutkimuksen PTT:n laskelmien mukaan
kuntien yhdistämisellä pystytään muodostamaan taloudellisesti vahvoja kuntia
vain suurten kuntien ympärille. Kuntauudistus on siis välttämätön, mutta ei
riittävä tae rahoituksellisesti kestävien kuntarakenteiden luomiseen. Kuntien
joukkoon mahtuu myös niitä kuntia, joissa menot ylittävät odotetun
tulokehityksen kuntaliitoksesta riippumatta. Näiden pienten kuntien läheltä ei
löydy vahvaa peruskuntaa, joka ratkaisisi palvelujen rahoitukseen liittyvät
ongelmat.

Tästä seuraa, että myös kuntien ja valtion tehtävänjakoa on
arvioitava uudelleen. Tässäpä palapeliä kerrakseen; muutoksen haasteet iskevät
niin kuntarakenteisiin, valtion ja kuntien työnjakoon kuin kuntien ohjaamiseen.
Mikään näistä ei kuulosta hyvältä niistä syrjäkylien asukkaista, jotka
haluaisivat oman äänensä kuuluviin paikallishallinnossa. Kahdesta huonosta
vaihtoehdosta on valittava huonompi. Mennäkö mukaan suureen kuntaan, joka
vähentää palveluja, vai siirtääkö koko päätäntävalta valtiolle, joka
tasapuolisuuden nimissä joutuu hakemaan myös pitkän ajan suhteen kestävän
minimiratkaisun.

Pitäisikö ikääntyneiden muuttaa lähemmäksi palveluita?
Muuttoalttius vähenee ikääntymisen myötä, useimmat haluaisivat saada hoivan
kotiinsa tai ainakin kodin lähelle. Ja kenelle vastuu hoivasta lopulta
kuuluu?

Tässäpä muutama pähkinä näin alkupaloina purtavaksi. Paljon onnea
ja siunausta nyt valittaville kuntapäättäjille ja uusille kunnanjohtajille.

 

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 22.10.2012