Optimiratkaisu marjojen käytölle

Pellervon taloustutkimus PTT on mukana EU:n ENPI-ohjelman Multieffort-hankkeessa, jota koordinoi Metsäntutkimuslaitos. Hankkeessa parannetaan Venäjän Karjalan ja Pohjois-Karjalan ihmisten elämänlaatua ekosysteemipalveluiden avulla. Metsien tarjoamat sienet ja marjat ovat konkreettinen esimerkki ekosysteemipalveluista. Kehittämishankkeen ajatus on, että tilannetta voidaan nykyisestä parantaa.

Mustikan ja puolukan sadosta poimitaan vuosittain alle kymmenen prosenttia. Potentiaalia lisäämisen pitäisi siis löytyä helposti. Ekonomistien lähtökohta on kuitenkin, että kukin ratkaisu, tässä tapauksessa poimittu määrä, on optimi tietyissä olosuhteissa ja tietyillä rajoitteilla. Marjojen ja sienten poimiminen vaatii kustannuksia ja ajalle on vaihtoehtoisia käyttötapoja. Jos odotettavissa oleva marjasato on alhainen, ei siitä saatava tuotto kata niitä kustannuksia, joita metsäänmeno aiheuttaa. Eräs oppi ekonomistille on ollut kuulla, että marjoja ja sieniä hyödyntävät monet ekosysteemien eläväiset, kuten linnut ja nisäkkäät. Kaikkea satoa ei siis saisikaan kerätä.

Marjat käytetään itse tai myydään. Poimintaan liittyy virkistymistä ja muita hyötyjä, joita ei voi mitata rahassa. Myynnistä saatava lisätulo ei siis ole tärkein poiminnan motiivi. Huolimatta tulon verottomuudesta, marjoja poimitaankin moninkertaisesti kotitarpeisiin myytäviin määriin verrattuna.

Markkinoille tulevien sienten ja marjojen määrän kasvun puolesta puhuvat uutiset rajattomasta superruoan kysynnästä ulkomailla. Menekki voisi kasvaa monikertaiseksi, mutta tämä saattaisi edellyttää niin suurta tuotannon skaalaa ja tuotantovarmuutta, ettei sellaiseen löydy resursseja. Toiminnan kannattavuuden parantamiseksi voidaan tarvita myös lisää innovaatioita erilaisissa luonnontuotteiden käyttökohteissa.

Vaikka ratkaisu olisikin nykyolosuhteissa optimaalinen, on hankkeen mielenkiinnon kohteena etsiä toiminnan laajentamista eniten rajoittavat tekijät.

Ulkomaisten poimijoiden lisääntyminen alalla kertoo siitä, että yksi pullonkaula on ollut työvoiman määrä ja hinta. Kuljetuskustannukset voivat olla toinen tuotannon laajentamista rajoittava tekijä. Rajat ylittävä yhteistyö ja kaupankäynti voi takellella monista eri syistä. Paneutumalla erityisesti pullonkauloihin, voidaan löytää myös tehokkaimmat toimenpide-ehdotukset tilanteen kehittämiseksi.

 

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 10.6.2013