- Blogit
Kunnat ovat eri tahoilta kovassa uudistuspaineessa. Väestö vanhenee ja tarvitsee palveluita, veroja ei voi loputtomasti nostaa ja tehokkuudesta on alettu yhä voimallisemmin puhua myös kuntien työn yhteydessä. Suomalaiset kokevat kunnat palveluiden tuottajina turvallisiksi ja yleensä palveluihin ollaan tyytyväisiä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että useimmissa tapauksissa kuntalaisilla ei ole vertailukohtaa. Eikä meillä tavallisilla tallaajilla ole myöskään asiantuntemusta arvioida vaikkapa sairaalahoidon tasoa. Tosiasiassa kuntien välillä on suuria eroja sekä palveluiden kustannuksissa että palveluiden laadussa.
Valitettavasti asiantuntijoillekin on erittäin vaikeaa saada selkoa erojen syistä. Kustannustehokkaita kuntia näyttävät olevan pienet kehyskunnat Etelä-Suomessa ja tehottomimpia pohjoisen kaukaiset kunnat. Suuret kaupungit jäävät kustannustehokkuudeltaan alle keskitason. Kuitenkaan pienten ja keskisuurten kuntien joukossa ei ole selvää yhteyttä kustannusten ja väestömäärän välillä.
Usein kuulee väitettävän, että olisi olemassa jokin optimaalinen kuntakoko, jolloin kustannukset ovat alimmillaan, mutta tutkimuksissa ei sellaista ole löytynyt. Väestön määrä on kuntien välisissä kustannuseroissa vain yksi selittäjä muiden joukossa.
Luonnollisesti myös olosuhteilla on merkitystä siihen millaiseen tehokkuuteen kustannuseroissa päästään; kaukana syrjäseudulla ei aina päästä samaan tehokkuuteen kuin suurkaupungin kupeessa sijaitsevassa pienessä kunnassa. Lisäksi palvelujen laajuus voi olla erilainen, kustannuksia voidaan kirjata eri tavoin eri paikoissa, jossain kunnassa on paljon vanhuksia, toisessa lapsia. Suurissa kaupungeissa ihmiset käyvät työnantajien maksamassa työterveyshuollossa eivätkä terveyskeskuksessa.
Kustannusvertailuja koskevissa tutkimuksissa on pyritty puhdistamaan pois sellaisia tekijöitä kuten palvelujen laajuus, erilaiset kustannusten kirjaustavat, erot toimitilojen kustannusten hinnoittelussa ja väestön ikärakenteen erot, mutta senkin jälkeen kustannuserot voivat olla vielä 30–40 prosenttia.
Ainut asia mitä kunnan koon vaikutuksesta voidaan sanoa, on se, että aivan suurimmat ja aivan pienimmät näyttävät olevan kustannuksiltaan korkeampia kuin muut.
Osa eroista selittyy luonnollisilla tekijöillä. Yhdessä kunnassa asukkaat ovat hajallaan pitkin kuntaa ja palvelupisteitä on paljon, toisessa on yksi taajamakeskus.
Kunta on usein myös historiallisten päätöstensä vanki sekä hyvässä että pahassa. Kun kerran on investoitu palveluverkkoon, sen muuttamisesta tulee kustannuksia. Kerran rakennettua palveluverkkoa ei aleta mylläämään aivan pienistä syistä. Osa eroista syntyy palvelujen organisoimiseen liittyvästä viitseliäisyydestä ja osaamisesta. Osa saattaa selittyä sillä, että palvelujen laatu on erilainen.
Emme todennäköisesti koskaan pysty selittämään täydellisesti kuntien tehokkuuserojen syitä. Toisaalta tämä ei ole tarpeenkaan. On luonnollista, että paraskin kunta pyrkii edelleen parantamaan toimintaansa.
Ei urheilukilpailuissakaan pyritä voittamaan vain olympiakisoja vaan hankkimaan myös maailmanennätyksiä. Hannes Kolehmainen tarvitsi vuonna 1912 10 000 metrillä yli 31 minuuttia, mutta nykyään on päästy alle 27 minuutin. Sama pätee kuntiinkin.
