- Blogit
Onko metsällä
vielä merkitystä?
”Suomi elää metsästä” -tyyppiset iskulauseet saavat piintyneimmänkin metsäihmisen suun venymään haukotukseen. Iskulauseiden kuluneisuudesta huolimatta asia on edelleen täyttä totta. Puu on edelleen Suomen tärkein raaka-aine. Neljäsosa Suomen vientituloista tulee edelleen metsäsektorilta – ennen kaikkea paperin viennistä. Kymmenestä maailman suurimmasta metsäteollisuusyrityksestä kolme on ainakin osittain suomalaisia. Tämä on hyvin maalta, jossa on vain puoli prosenttia maailman metsistä ja vielä pienempi osuus väestöstä. Metsän merkitys Suomen taloudessa on ehkä pienentynyt, mutta vähäinen se ei ole vieläkään. Ja pieni sen rooli ei totisesti ollut aikanaan Suomen kasvun käynnistäjänä.
Kaikille maille luonnonvarat eivät ole olleet tie onneen. Joillekin ne tuntuvat jopa kääntyneet kiroukseksi. Puuta, timantteja ja öljyä on, mutta siitä huolimatta kaikki tuntuu menevän pieleen. Taloustieteessä onkin kehitetty erityinen termi tälle ilmiölle, resurssikirous. Termi viittaa siihen, että monien luonnonvaroiltaan rikkaiden kehitysmaiden talouskasvu on kulkenut luonnonvaroiltaan köyhempien maiden jäljessä. Ne ovat myös usein ajautuneet joko sisällissotiin tai selkkauksiin naapureidensa kanssa. Luonnonvaroista on sodittu ja niillä on rahoitettu sotia. Puuta on käytetty sodan rahoittamiseen esimerkiksi Liberiassa.
Viime vuosikymmenien taloudellisen kasvun menestystarinat Aasiassa eivät ole perustuneet niinkään rikkaisiin luonnonvaroihin, vaan ihmisiin ja asteittain kehitettyyn osaamiseen. Pelkästään luonnonvaroihin keskittyneet maat – useimmiten Afrikassa – ovat taas jääneet yksi toisensa jälkeen talouskehityksessä muiden taakse. Herääkin epäilys, eikö luonnonvaroihin perustuva kasvustrategia enää nykymaailmassa toimi. Jos Suomi olisi nykymaailman kehitysmaa, ehkä puulla ei enää noustaisikaan parempiin päiviin?
Raaka-aineiden kysyntä kuitenkin kasvaa maailmassa. Jotkin maat ovat nykyaikanakin onnistuneet luomaan luonnonvaroihin perustuvan jalostuksen avulla kestävää kasvua. Esimerkiksi Chilessä kasvua on luotu myös metsäsektorin avulla. Monin paikoin ongelmat ovatkin olleet pitkälti muissa asioissa kuin raaka-aineiden tuotantoon tai niiden jalostamiseen erikoistumisessa. Pelkkä raaka-aineiden rikkaus ei pitkälle riitä eikä raaka-aineiden jalostaminen onnistu, jos yhteiskunnan perusasiat eivät ole kunnossa. Tai jos raaka-aine on käytettävä perustarpeiden tyydyttämiseen – kuten monissa metsärikkaissa Afrikan maissa puu polttopuuksi.
Luonnonvaroilla menestytään vielä nykypäivänäkin. Osaamisen on kuitenkin oltava entistä korkeammalla tasolla. Kehitysmailta menestyminen edellyttää kykyä jalostaa tuotteita pelkkää raaka-ainevaihetta pidemmälle. Suomen tapaisilta maailman kehittyneimmiltä mailta se edellyttää osaamisen pitämistä tutkimuksen ja kehittämisen kautta maailman kärkitasolla tai mieluummin askeleen muiden edellä. Suomalaisen metsäteollisuuden menestys onkin edellyttänyt tuotteiden jalostusasteen ja osaamisen jatkuvaa nostamista. Jatkossa suomalaisten on keskityttävä entistäkin enemmän korkean osaamisen tuotteisiin.
