- Blogit
Talvivaaran ja vähän muidenkin kaivosten ongelmat
ympäristölupien vaatimusten täyttämisessä ovat pitäneet kaivokset otsikoissa
viime aikoina. Viimeisenä silauksena koko alan toimintaedellytysten
kyseenalaistamiselle on ollut Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto ja
raskasmetallien päätyminen lähialueen järviin.
Kaivostoiminta tuottaa
alueellisesti merkittäviä määriä palkkatuloja. Se aiheuttaa kuitenkin
lähiympäristössään haittavaikutuksia myös toiminnan ollessa ympäristöluvan
mukaista.
Kaivostoiminnan haittojen arvo voi nousta selvästi, jopa
lähelle palkkatulojen tasoa, jos toiminnasta aiheutuu ympäristöluvassa
määriteltyä suurempia haittavaikutuksia tai jos kaivostoiminta vaarantaa
erityisen arvokkaita luontokohteita tai heikentää olennaisesti muiden
elinkeinojen toimintamahdollisuuksia.
Vaikeudet ympäristövaikutusten
hallinnassa sekä kansalaisissa herännyt epäluulo kaivosyrityksiä ja toimintaa
valvovia viranomaisia kohtaan ovat heikentäneet kaivostoiminnan
hyväksyttävyyttä.
Jotta kaivoksilla olisi jatkossa
toimintamahdollisuuksia, niiden pitää itse ansaita niin sanottu sosiaalinen
toimilupansa uudelleen.
Stressitesti kaikille kaivoksille on erittäin
tervetullut toimenpide tiellä luottamuksen palauttamiseksi, kuten myös aiotut
panostukset lupien valvonnan tehostamiseen. Lisäksi kaivosyhtiöiden pitää maksaa
kaikista aiheuttamistaan haitoista riittävän suuruiset korvaukset haitoista
kärsiville. Näin haitoista tulee suoraan yrityksen kustannuksia, ja sen
kannattaa investoida jo alun alkaen ympäristön kannalta riittävän hyvään
teknologiaan.
Talvivaaran osalta tarjolla ei ole enää kovin helppoja
vaihtoehtoja. Jos toiminta olisi mahdollista ilman lisähaittoja ympäristölle,
kaivos voisi itse korjata aiheuttamansa haitat ja tuottaa tuloja lähiseudulle
myös tulevaisuudessa. Toiminnan jatkumiseen liittyy kuitenkin riski uusista
ongelmista ja ihmisten olisi hyvin vaikea luottaa yhtiöön.
Konkurssiin
ajautuminen puolestaan saattaisi aiheuttaa suuret puhdistus- ja
jälkihoitokustannukset myös yhteiskunnalle. Samalla se olisi myös suuri isku
Kainuun työllisyydelle.
Kaivoksen sulkemisvaihtoehdossa olisi erittäin
ikävää myös se, että lähijärvet ja kaivosalueen useat tuhannet hehtaarit olisi
tärvelty käytännöllisesti katsoen turhan takia, saamatta siitä koskaan edes
taloudellista hyötyä.
Kaivostoiminta voi periaatteessa olla
yhteiskunnallisesti hyödyllinen toimiala. Suurin vastuu asiassa on
kaivosyhtiöillä itsellään. Heidän tulee tehdä perusteellinen toimintatapojen
uudelleenarviointi luottamuksen palauttamiseksi.
Sen lisäksi
viranomaisten osaamista ja resursseja tulee parantaa sekä kehittää tarvittaessa
lainsäädäntöä niin, että kansalaiset voivat hyväksyä toiminnan ja luottaa
toimijoihin. Tulevaisuus näyttää, kuinka tässä onnistutaan.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 19.11.2012
