Omistus vastaan vuokra-asuminen


Suomessa noin 65 prosenttia kotitalouksista asuu omistusasunnossa.

Omistusasumisella on meillä vahva asema ja se on monille ihmisille tavoite. Asenteellinen kuilu vuoka- ja omistusasumisen välillä on melko suuri. Molemmille asumismuodoille löytyy oma kiivas kannattajakuntansa.

Sekä omistus- että vuokra-asumisessa on hyvät ja huonot puolensa niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Absoluuttista paremmuutta on vaikea määritellä, mutta teknisesti tarkastellen vaakakuppi painuu tällä hetkellä kuitenkin omistusasumisen puolelle.

Tällä hetkellä omistusasuminen vetää pidemmän korren, mitä asumisen hintaan tulee.

PTT:n laskelmien mukaan omistusasumisen kustannukset suhteessa vuokraan ovat vain noin 60 prosenttia, mikä on vähiten kymmenen viime vuoden ajalta. Tämä johtuu osittain korkojen alhaisuudesta. Toisaalta vuokrat ovat viime vuosina nousseet todella paljon heikon taloustilanteen aiheuttaman vuokra-asuntojen kysynnän kasvun takia.

Suomessa on haluttu tukea omistusasumista asuntolainan korkojen verovähennysoikeudella ja oman asunnon myyntivoiton verovapaudella. Vuokra-asumista ei tueta vastaavalla tavalla. Nämä tuet asettavat omistusasujat edullisempaan asemaan kuin vuokra-asujat. Tosin näitä veroetuja on viime vuosina leikattu.

Omistusasuminen on sijoittamista ja sitä voidaankin kutsua pakkosäästämiseksi. Asuntolainan lyhentäminen kerryttää varallisuutta asunnon muodossa. Näin ollen monella omistusasujalla onkin vanhuuspäivinään suuri omaisuus hallussaan. Kuitenkin ihmiset harvoin käyttävät asuntovarallisuuttaan omiin tarpeisiinsa vaan jättävät sen perillisille. Tietysti asuntosijoittamiseen liittyy aina myös omat riskinsä.

Toisaalta asuntolainan lyhennys voi olla joustavampaa kuin vuokranmaksu. Pankin kanssa voi neuvotella lyhennysvapaista kuukausista tai takaisinmaksusuunnitelman muutoksesta. Jouston saaminen vuokran maksuun on vaikeampaa. Vuokra on maksettava joka kuukausi sen suuruisena kuin se on määrätty.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta omistusasumisen sanotaan lisäävän työttömyyttä. Omistusasunto sitoo asujan tiettyyn paikkakuntaan, mikä heikentää työvoiman liikkuvuutta. Näin ollen runsaampi vuokra-asuminen lisäisi työmarkkinoiden toimivuutta sekä työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamista.

Loppujen lopuksi se, kumpi on parempi asumismuoto, määräytyy henkilön tai kotitalouden tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan.

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 9.6.2014.