- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 20.12.2010
Pessimistien mukaan Suomen talouden hieno menestys viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on perustunut sattumaan ja hyvään tuuriin. Lamasta selvittiin Nokian vetämänä, ja 2000-luvulla monia vientiteollisuuden aloja on tekohengittänyt maailmantalouden harvinaisen pitkä nousukausi. Uudesta Nokiasta on kuitenkin turha haaveilla, ja maailman talouskasvu oli sekin finanssikuplilla rakennettu, jatkuu pessimistien profetia.
Optimistit vastaavat edelliseen muistuttamalla, kuinka nälkävuosista asti suomalaiset ovat hädän hetkellä aina löytäneet jonkin uuden toimialan tai markkina-alueen, kun vanhat keinot eivät ole enää toimineet.
Halusi itse kukin sitten uskoa optimisteihin tai pessimisteihin, monilla suomalaisilla yrityksillä ja työntekijöillä voi olla edessä uusien tehtävien etsiminen talouden työnjaossa. Olemme jo ehtineet tottua ajatukseen Kiinaan lopullisesti karkaavista teollisuuden työpaikoista. Taloustieteilijä Richard Baldwin on kuitenkin esittänyt ajatuksia meneillään olevasta vielä suuremmasta mullistuksesta kansainvälisessä työnjaossa.
Perinteisesti kansainvälisen työnjaon rajat ovat noudatelleet maantieteellisiä rajoja toimialan tai tuotteen mukaan. Suomalaiset tuottavat paperia ja kännyköitä, saksalaiset autoja ja koneita, kiinalaiset halpoja kulutustavaroita, afrikkalaiset raaka-aineita ja niin edelleen. Baldwinin näkemyksen mukaan tällainen työnjako on käymässä täysin vanhanaikaiseksi. Tulevaisuudessa työnjako tehdään entistä useammin työtehtävien luonteen, ei tuotteiden mukaan. Informaatioteknologian, viestinnän ja liikenteen kehittyessä tuotannon, tuotekehityksen, markkinoinnin ja hallinnon tehtävät voidaan palastella yhä pienempiin osiin ja ostaa työpanokset sieltä mistä halvimmalla saadaan.
Talouden rakennemuutokset ovat perinteisesti näkyneet ensin verstaan puolella, pelloilla ja navetoissa. Eräiden arvioiden mukaan suurimmassa vaarassa ovat tällä kertaa valkokaulustyöt. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien vuoksi asiantuntijoiden ja muiden tietotyöläistenkään ei enää tarvitse sijaita maantieteellisesti lähellä toisiaan. Henkisen työn kohdalla työnjaon raja näyttää menevän siinä, miten hyvin toimeksianto ja työn tulokset voidaan pilkkoa pienempiin osiin ja välittää sähköisesti. Puhelinpalveluiden kaltaisten rutiinien ohella tulevaisuudessa onkin entistä helpompaa keskittää erilaisia vaativia asiantuntijatehtäviä kehittyviin maihin, joissa yliopistoista valmistuu miljoonia maistereita ja insinöörejä joka vuosi. Vaarassa ovat ainakin sellaiset asiantuntijatehtävät, joissa tehtävänanto sekä työn tulokset voidaan määritellä tiettyjen standardien mukaisesti etukäteen ja lähettää maasta toiseen valokaapelia pitkin. Paremmassa turvassa ovat tehtävät, jotka edellyttävät tekijältään joka kerran eri tavalla räätälöityä työpanosta sekä suoraa kontaktia asiakkaisiin.
Osan ohjelmistosuunnittelijoista ja kontrollereista voimme siis menettää, mutta konsulteista (ja ekonomisteista) ei päästä eroon tälläkään kertaa.
Petri Mäki-Fränti
