”Näköpiirissä eriytyvää ansiokehitystä” Leena Kerkelä

                          MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 24.10.2011

Eurokriisin ratkaisujen pitkittyminen lisää näköpiirissä
olevan taantuman syvyyttä ja sen kestoa. Tästä huolimatta eurooppalaisilla
päättäjillä näyttää kestävän aikaa ennen kuin tosiasiat pystytään hyväksymään.
Vasta ongelmien tunnistamisesta päästään niiden ratkaisemiseen ja kriisin
todellisten vaikutusten ilmentymiseen.

Lohdullista nykyisessä taantuman
näkymässä on se, että toisin kuin 90-luvun lamassa, kotikutoiset tekijät ovat
kohdallaan ja toisin kuin finanssikriisissä, kriisi kohdistuu ensisijaisesti
Eurooppaan. Nykyisessä riippuvuuksien maailmassa tietysti kaikki vaikuttaa
kaikkeen, mutta onneksi vasta välillisesti.

Suomen viennistä hieman yli
puolet suuntautuu Eurooppaan, mutta vain 30 prosenttia nykyiselle euroalueelle.
Positiivinen talouskehitys euroalueen ulkopuolella vetää vientiä edelleen.
Aasian kasvu, joka on ylläpitänyt pitkään myös Euroopan talouskasvua, ei näytä
merkkejä hidastumisesta. Tämä ylläpitää hyviä näkymiä myös suuressa osassa
kotimaista vientiteollisuutta. Koneet käyvät täysillä ja yritykset tuottavat
voittoa.

Juuri alkanut metallin lakko kertoo osansa tästä tarinasta.
Nykyisten synkkien talousnäkymien vallitessa on siis edelleen markkinoita ja
toimialoja, jotka näkevät taloustilanteen ja vientinäkymät positiivisina.
Vaaditaan hyvää neuvottelutaitoa saada osapuolet yksimielisiksi ajan merkkien
tulkinnasta ja molempia osapuolia tyydyttävästä sopimuksesta
palkkaratkaisuissa.

Lisäksi on olemassa vaara, että palkkaratkaisuilla
aidosti uhataan vientiteollisuuden menekkiä. Tämä vaikuttaisi erityisen
haitallisesti niin työttömyyteen kuin alueelliseen
kehitykseen.

Teknologiateollisuus on tärkeä vientiala ja kattaa noin
puolet viennistä. Vientiteollisuus on myös alueellisesti melko keskittynyttä.
Koko viennin arvosta miltei puolet muodostuu Uudellamaalla, Kymenlaaksossa,
Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Nämä alueet pääsevät muita enemmän jakamaan
viennissä syntyviä tuloja, mutta ovat samalla myös erityisen haavoittuvaisia
kysynnän romahtaessa.

Riippumatta tulevista palkkaratkaisuista
teollisuudessa, ei tulokehitys muilla aloilla kuten julkisella sektorilla tai
palkansaajaryhmien ulkopuolella tule seuraamaan samoja viittoja.

Taantuma vaikuttaa joka tapauksessa verotuloihin niitä vähentävästi ja
heikentää siten julkisen sektorin palkanmaksuvaraa.

Toivottavasti vahva
vientiteollisuus kantaa taantuman yli eikä syyttä heikennä muun talouden synkkiä
näkymiä entisestään.

Leena Kerkelä