”Miten tulevaisuuden metsänomistaja suhtautuu metsään?”, Anna-Kaisa Rämö, 4.11.2009

                                          MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Nykyiset metsänomistajat Suomessa ovat varsin iäkkäitä, keski-iältään noin 60-vuotiaita. Metsänomistajiksi myös tullaan melko myöhään, sillä PTT:n tutkimuksen mukaan uusienkin metsänomistajien keski-ikä on noin 54 vuotta.

Metsänomistajakunnan selkeää nuorentumista joudutaan odottamaan pitkään, jos asiaa ei edistetä erityistoimin. Nuorentuminen on näköpiirissä kahden-, kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun sukupolvien välinen ikäero kasvaa. Silloin metsänomistajakunta on todennäköisesti myös muilta osin selvästi erilainen kuin tämän päivän metsänomistajat.

Parinkymmenen vuoden kuluttua palkansaajat muodostanevat suurimman ammattiryhmän, maanviljelijöiden määrä on tuntuvasti nykyistä alhaisempi ja eläkeläisten osuus pienempi. Tällöin metsänomistajien enemmistö asuu kaupungeissa ja etäällä metsätilastaan. Yhä suurempi osa metsänomistajista on viettänyt myös lapsuutensa kaupungissa ja entistä harvemmalla on tunnesiteitä maaseutuun. Tällä voi olla metsänkiinteistökauppaa vilkastuttava vaikutus, sillä itselle etäisestä metsätilasta voi olla helpompi luopua kuin tilasta, johon liittyy paljon muistoja.

Metsänomistuksessaan tulevat metsänomistajat korostavat ennen kaikkea aineettomia arvoja, kuten virkistystä, luontoa ja maisemaa. Myös globaalit ilmasto- ja ympäristökysymykset yhä useampi metsänomistaja haluaa ottaa huomioon metsiensä käytössä.

Kaikesta huolimatta metsänomistajat haluavat tulevaisuudessakin hyötyä metsistään myös taloudellisesti, joten puukauppaakin käydään. Metsänomistajien tiedot puukauppa-asioista ovat kuitenkin heikot. Myös muista metsäasioista tulevien metsänomistajien tiedot ovat vähäisemmät kuin tämän päivän metsänomistajilla.

Metsänomistajien rakenteen muuttuessa yhä monipiirteisemmäksi myös metsien ja metsäasioiden hoitoon liittyvät tarpeet erilaistuvat entisestään. Kaukana tilasta asuminen ja omien taitojen puuttuminen vähentävät metsänomistajien mahdollisuuksia hoitaa metsiään ja metsäasioitaan itse. Tämä saattaa lisätä yhteisomistuksen suosiota ja myös aivan uudenlaisten yhteisomistusmuotojen tarvetta.

Metsä- ja puukauppapalveluiden tarve kasvaa niin ikään. Lisäksi halukkuus maksaa näistä palveluista on todennäköisesti suurempaa kuin tällä hetkellä. Vastineeksi metsänomistajat edellyttävät palveluilta korkeaa laatua, yksilöllisyyttä ja omien tarpeidensa huomioon ottamista.

Internetin käyttö on tuleville metsänomistajille itsestäänselvyys sekä tiedon hankinnassa että yhteydenpidossa. Silti metsänomistajat korostavat yksilöllisyyttä neuvonnassa ja henkilökohtaisia kontakteja kanssakäymisessä entistä enemmän.

Kaikkiaan metsänomistajien suhteessa metsään ei lähivuosikymmeninä ole odotettavissa suuria periaatteellisia muutoksia. Metsät ovat edelleen tärkeä osa metsänomistajien elinpiiriä ja merkittävä henkisen hyvinvoinnin ja taloudellisen turvan lähde.

Anna-Kaisa Rämö