- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 30.8.2010
Viime vuonna Suomessa käytettiin metsistä saatavaa energiapuuta eli metsähaketta ennätykselliset 6,1 miljoonaa kuutiometriä. Lämpö- ja voimalaitoksissa tästä määrästä poltettiin 5,4 miljoonaa kuutiometriä eli lähes 90 prosenttia.
Metsähakkeen käyttöä pitäisi edelleen lisätä tuntuvasti, sillä käyttötavoite on yli kaksinkertainen nykykäyttöön verrattuna. Tämä edellyttää muun muassa energiapuun riittävää saatavuutta lämpö- ja voimalaitoksissa ympäri vuoden. Se taas edellyttää, että metsänomistajat ovat kiinnostuneita asiasta ja haluavat myydä metsistään energiapuuta. Metsänomistajien kiinnostus ei silti yksin riitä, vaan kysynnän ja tarjonnan täytyy myös kohdata.
Ylivoimaisesti eniten energiapuuta käytetään Keski-Suomen metsäkeskuksen alueella. Koko maan käytöstä alue kattoi viime vuonna noin 14 prosenttia ja kohosi noin 750 000 kuutiometriin. Suurimpia käyttöalueita ovat lisäksi Pohjois-Pohjanmaan, Lounais-Suomen sekä Häme-Uusimaan metsäkeskusten alueet.
Vähäisintä käyttö on Etelä-Pohjanmaan, Kainuun sekä Etelärannikon metsäkeskusten alueilla. Niillä metsähakkeen kulutus yltää noin neljännekseen Keski-Suomen käyttömääristä.
Myös energiapuuvarantojen suhteen Keski-Suomi kuuluu maamme kärkijoukkoon. Yhtä paljon energiapuuta on Pohjois- ja Etelä-Savossa. Kaikilla potentiaali, joka voidaan korjata teknisesti ja taloudellisesti kannattavasti, on PTT:n selvityksen mukaan noin 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Pohjois-Pohjanmaallakin potentiaali on lähes miljoona kuutiometriä. Muilla alueilla se on selvästi vähäisempi.
Kun potentiaalia mitataan tarjontahalukkuudella, alueiden järjestys ei muutu olennaisesti. Halukkuus alittaa kuitenkin kaikilla alueilla teknistaloudellisen potentiaalin selvästi.
Etelä- ja Pohjois-Savossa, missä energiapuuvarat ovat maan runsaimpia, myös tarjontahalukkuus on suuri, mutta energiapuun käyttö on melko vähäistä. Käyttämätöntä potentiaalia on siis paljon. Pohjanmaalla metsähakkeen käyttö puolestaan ylittää teknistaloudellisen potentiaalin yli kaksinkertaisesti. Pohjanmaalle joudutaan siten tuomaan energiapuuta runsaasti myös muilta alueilta.
Metsähakkeen alueellisen kysynnän määrää lämpö- ja voimalaitosten sijainti. Suurimmat laitokset ovat tällä hetkellä pääosin Keski- ja Länsi-Suomessa, missä potentiaalikin hyödynnetään parhaiten. Paljon käyttämätöntä potentiaalia on puolestaan Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Metsähakkeen pitkät kuljetusmatkat nostavat tuotantokustannuksia. Metsähaketta käyttäviä laitoksia tarvitaan siten erityisesti niille alueille, missä käyttämätöntä potentiaalia on paljon. Tämä lisäisi mahdollisuuksia hyödyntää metsissä olevia energiapuuvaroja nykyistä paremmin.
Ero teknistaloudellisen potentiaalin ja metsänomistajien tarjontahalukkuuden välillä on myös suuri. Eron supistamiseksi tarvitaan kannustimia metsänomistajille, jotta energiapuuta saadaan riittävästi markkinoille. Ilman kannustimia ja uusia laitoksia on vaara, että energiapuu jää metsiin ja mittavat käyttötavoitteet saavuttamatta.
Anna-Kaisa Rämö
