”Mistä seuraava talouskasvun veturi?”, Petri Mäki-Fränti, 7.7.2008

Suomen talousennustajat julkaisivat kesäkuussa ennusteensa Suomen talouskasvusta seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajaksi. Lukemat olivat karuja. Henkeä kohti lasketut bkt:n kasvuennusteet vaihtelivat noin yhden ja kahden prosentin haarukassa, kun esimerkiksi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on päästy keskimäärin vajaan kolmen prosentin kasvuvauhtiin.

Suomen talouskasvu riippuu nyt entistäkin enemmän työn tuottavuudesta eli siitä kuinka paljon tavaraa ja palveluita saadaan tuotetuksi työtuntia tai työntekijää kohti. Vaikka työllisyys nykyisestä vielä paranisikin, työvoiman määrä kääntyy pian laskuun suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.

Sotien jälkeen työn tuottavuutta oli varaa nostaa investoimalla koneisiin ja laitteisiin. Varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla valtio ohjasi säännellyillä koroilla, alhaisella yritysverotuksella sekä toistuvilla devalvaatioilla kansalaisten varallisuutta kulutuksesta säästämiseen ja kannusti yrityksiä investoimaan. Lamavuosien jälkeen ja varsinkin 2000-luvulla perinteisten investointien merkitys tuottavuuden kannalta on kuitenkin jatkuvasti laskenut.

Mittavillakaan investointiohjelmilla ei voida kasvattaa tuottavuutta loputtomasti, vaan olemassa olevista pääomasta ja työntekijöistä on opeteltava ottamaan enemmän irti. 1980-luvulle asti tuotantoa pystyttiin tehostamaan omaksumalla uusia tuotantomenetelmiä ja käytäntöjä ulkomaisilta yrityksiltä, kun vielä löytyi yrityksiä ja maita, jotka olivat teknisessä kehityksessä Suomea edellä.

Sitä mukaa kuin muu maailma on otettu kehityksessä kiinni, uusia menetelmiä ja käytäntöjä on yhä useammin pitänyt keksiä omin voimin. Viime vuosina tämä on onnistunut hyvin monilla toimialoilla, mutta varsinkin elektroniikkateollisuudessa Nokian ansiosta.

Mikä takaa että tuottavuus kasvaa myös seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana? Koska tutkimus- ja kehitystyön merkitystä tuottavuuden kasvulle ei voi liikaa korostaa, julkinen valta tarjoaa lääkkeeksi huippuinnovaatioyliopistoja sekä entistä suurempia julkisia tukia tutkimukseen ja kehitykseen. Koulutuksen tai yritystukien vaikutukset tuottavuuteen ja talouskasvuun ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin selvät ja suoraviivaiset. Ratkaisujen täytyy löytyä markkinoilta.

Ehkä seuraava veturi tuottavuuden kasvulle löytyy teollisuuden sijaan palveluelinkeinoista. Niissä tuottavuuden kehitys on tähän asti laahannut jäljessä. Tehokkaammin tuotettujen palveluiden merkitys kasvaa senkin vuoksi, että palveluiden osuus kansantuotteesta on kasvamaan päin. Ikäihmiset vaativat entistä enemmän ja entistä parempia julkisia palveluita. Yksityisten palveluiden kysyntä kasvaa tulojen ja elintason kohoamisen myötä kun aineelliset tarpeet saadaan tyydytetyksi.

Kun työvoima käy samaan aikaan niukaksi, palkkataso palveluammateissa väistämättä nousee. Niukkoja työvoimareservejä riitä tuhlattavaksi, vaan työvoimapula yhdistettynä korkeaan palkkatasoon on voimakas kannuste yrityksille parantaa palveluiden tuottavuutta. Tämä voi tapahtua joko kehittämällä uusia tapoja organisoida työ paremmin tai jopa korvaamalla palvelualan töitä koneilla, automaateilla ja itsepalvelulla.

petri.maki-franti@ptt.fi