”Miltä näyttää elintarviketalous vuonna 2008” Terhi Latvala, 31.12.2007

                                                   MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA

 

Elintarvikesektorin kulunut vuosi oli varsin poikkeuksellinen monestakin syystä. Maatalousaiheet saivat julkisissa tiedotusvälineissä enemmän näkyvyyttä, kuuluvuutta ja palstatilaa kuin aikoihin. Suurimmat otsikot liittyivät geenimuunteluun, eläinten hyvinvointiin ja elintarvikkeiden hintoihin.

Median aihevalinnat ja käyty keskustelu viestivät erilaisista näkemyksistä elintarvikeketjun toimintatavoista. Kun ketjun alkupää painii kannattavuusongelmien kanssa, on halvimman mahdollisen rehuraaka-aineen käyttö luonnollinen seuraus. Nojaako elintarvikeketjun toiminta jatkossakin halvimpaan raaka-aineeseen ja suuriin tuotantoyksiköihin vai onko tälle suunnalle vaihtoehtoa?

Geenimuuntelusta noussut keskustelu kuvaa hyvin sitä todellisuutta, jossa kuluttajalla on vain vähän vaikutus- tai valinnanmahdollisuuksia ruuan laatuun. Kuluttajat eivät aina edes tiedä syövänsä, mitä syövät. Eikä kaikilla kuluttajilla ole välttämättä realistista kuvaa nykyisistä tuotantotavoista. Kärjistetysti sanoen: syövätkö kuluttajat kaupan kädestä?

Toinen suunta voi olla moniarvoinen ruuantuotanto. Onko tulevaisuudessa kotimaisessa elintarvikeketjussa sijaa moniarvoiselle ruuantuotannolle, jossa kuluttajalla on valinnanmahdollisuuksia omien arvojen mukaan?

Väitetään, että kuluttajan ostopäätöksen määrää vain hinta. Markkinoilla ei kuitenkaan ole yhtä yksittäistä kuluttajaa tai kuluttajatyyppiä, vaan kulutustottumukset ovat hyvin erilaisia. Myös ruuanvalmistus saattaa erota melkoisesti viikonloppuisin arkeen verrattuna. Ruuanlaitosta ja laadukkaista raaka-aineista on meilläkin tullut eräs korkeakulttuurin muoto.

Moniarvoista ruuantuotantoa ei synny, jos ketju ohjautuu pelkästään halvimman hinnan mukaisesti. Esimerkiksi Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen selvityksessä on todettu lihatuotteiden laatutietojen kulkeutuvat hyvin kauppaan saakka, mutta kaupan hyllylle ja kuluttajalle asti näitä tietoja ei kulkeudu. Koko Suomessa vain muutama kaupan sisäänostaja tietää elintarvikkeiden laadun ja jäljitettävyyden.

Moniarvoinen ruuantuotanto on mahdollista vasta sitten kuin laatutieto ja kuluttajien maksuhalukkuus eri laatuominaisuuksista kohtaavat. Tällöin ketju ei ohjautuisikaan enää pelkän hinnan perusteella. Tämä antaisi myös tuotantoketjulle mahdollisuuden suunnata alkutuotantoa muutenkin kuin kustannuksia karsimalla.

Laatukeskustelua on jatkettava sekä annettava sijaa myös tutkimukselle elintarvikeketjun visioista ja kuluttajien arvoista. Näin pienessä maassa kuin Suomessa – jos missään – on hyvät edellytykset hedelmälliselle keskustelulle ja aidosti kuluttajalähtöisille markkinoille.

Moniarvoisuus voisi sittenkin olla tulevaisuuden elintarvikeketjun kilpailuetu. Toivottavasti vuonna 2008 jatketaan asiallista ja moniarvoista keskustelua elintarviketalouden tulevaisuudesta. 

terhi.latvala@PTT.fi