- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Muutokset metsäsektorin toimintaympäristössä ovat nostaneet pinnalle kysymyksiä niin metsäteollisuuden puunsaannin turvaamisesta kuin myös yleisesti metsien roolista Suomessa tulevaisuudessa. Yhdeksi syyksi metsäsektorin alavireisyydelle on mainittu metsänomistajien passiivisuudesta johtuvat metsänhoitorästit ja nihkeä puunmyyntihalukkuus.
Osaratkaisuna ongelmaan voidaan nähdä metsäkiinteistömarkkinoiden tehostaminen ja sitä kautta tapahtuva metsätilojen keskimääräisen pinta-alan kasvaminen sekä metsänomistajakunnan nuorentuminen ja aktivoituminen.
Metsätilamarkkinat ovat epätasapainossa erityisesti eteläisessä Suomessa, missä halukkaita ostajia on huomattavasti enemmän kuin myyjiä. Tarjonnan lisäys johtaisi metsänomistuksen rakennemuutoksen kautta metsiemme parempaan hoitoon ja tehokkaampaan pääoman käyttöön.
Tehokkaiden metsäkiinteistömarkkinoiden muodostuminen ratkaisisi samalla metsän arvottamiseen liittyvän ongelman: markkinat hinnoittelisivat kiinteistöt aina ”oikeaan” hintaan.
Toteutuneita kauppahintoja voitaisiin käyttää arvonmäärityksen perusteena puuvaratietojen ohella myös hallinnollisiin tarpeisiin, esimerkiksi suojelualueeksi lunastamista varten. Nykyäänhän metsäkiinteistön arvonmääritys perustuu yhä pääsääntöisesti niin sanottuun summa-arvomenetelmään, missä ensin määritetään kiinteistön kokonaisarvo sen kaikille omaisuuskomponenteille laskettujen arvojen summana. Käypään arvoon pääsemiseksi tehdään niin sanottu kokonaisarvon korjaus, joka perustuu paljolti arvioitsijan subjektiiviseen näkemykseen. Menetelmä ei myöskään huomioi muita kuin puuntuotannollisia arvoja ja on siten monessa tapauksessa epäpätevä arvottamismenetelmä.
Miten metsätilojen markkinoihin sitten voitaisiin vaikuttaa? Tässä tapauksessa joidenkin tahojen esittämällä metsämaan kiinteistöverolla ei olisi toivottua tulosta: jo ennestään suhteellisen matalatuottoinen yksityismetsätalous kävisi entistä kannattamattomammaksi ja myös halukkaat ostajat katoaisivat markkinoilta. Lisäverot harvoin motivoivat omistajia pitkäjänteiseen yritystoimintaan, saati sitten johtavat tehokkaampiin kiinteistömarkkinoihin.
Parempi vaihtoehto olisi metsäkiinteistöjen luovutusvoittoveron poistaminen. Se tarjoaisi sellaisille metsänomistajille kannustimen tilan myymiseen, joilla ei ole halukkuutta tai mahdollisuutta aktiiviseen metsätalouden harjoittamiseen. Seurauksena olisi kasvanut kiinteistökauppa ja talousmetsien keskittyminen yritteliäiden toimijoiden omistukseen – eli metsänomistajakunnan rakennemuutos. Tämä puolestaan johtaisi vilkastuneen puukaupan myötä myös kasvaneisiin nettoverotuloihin valtiolle.
Metsäkiinteistöjen luovutusvoittoveron poistaminen vaikuttaa täsmälääkkeeltä metsäsektorin kärsimään tautiin. Veronkevennys olisi myös vallitsevan suhdannetilanteen huomioon ottaen oikean suuntainen ratkaisu päättäjiltä.
